HERKULLISIN KOULUPÄIVÄ IKINÄ

Aikuispuolella ei pidetä kevätjuhlaa eikä hoilata suvivirttä (vaikka sekin olisi kyllä aika idyllistä).  Sen sijaan köröttelimme tänään sievässä autojonossa Nuuksioon, suvivirren maisemiin, viettämään kevätlukukauden viimeistä koulupäivää.

                                                         
Tuntui kuin "ryhmä-rämä" olisi ollut erillään ikuisuuden; jälleennäkeminen maistui makealle...niin myös edellispäivänä esivalmistellut grilliherkut. Nuuksiokin tarjosi parastaan; valmiiksi pilkotut nuotiohalot, vaaleanvihreän metsämaiseman ja auringossa kimaltelevan Mustalammen. Ihan täydellinen kesän aloitus ja herkullisin koulupäivä ikinä!

Kun pojat valmistelivat hiillosta, niin tytöt...

Eikä muuten grillattu mitään makkaraa!
Ryhmä rämän piknik-menú: kanavartaita, aurajuustotäytteisiä tomaatteja, jättiravunpyrstöjä, omatekoista chilimajoneesia, tonnikalapiirakoita, lohisalaattia, tilli-kermaviilidippiä, kevätporkkanoita, maissintähkiä, parsoja, ricotta-pekoniherkkusieniä ja nokkoslettuja (koulun pihalta noukituista nokkosista), kermavaahtoa (!) ja mansikkahilloa (ja taisi siellä olla jotain lihapihvejäkin...).

☀☀☀☀Solong, huippukesää kaikille, nähdään taas elokuussa!☀☀☀☀

"KEITTIÖÖN KAUNIS KIITOS"

Juuri kun Hiltonin keittiö alkaa tuntua kodikkaalta, tunnen kuuluvani keittiötiimiin ja työ rullaa jo omalla painollaan, on aika sanoa jäähyväiset. Kuusi viikkoa on hurahtanut huippunopeasti...vastahan se alkoi, oli vielä lunta maassa... Nyt puissa on lehdet ja kesäloma vain muutaman päivän päässä.

"Miäälenvikaista", mutta tulen varmasti vielä kaipaamaan näitä aamu kolmen herätyksiäkin ja omituista vuorokausirytmiä. Mukavissa muistoissa on aamun varhaisia työtunteja, niin kuin myös suurella porukalla tiskipöydän laidalla hotkittuja aamupaloja, taustalla pauhaavaa aamuradiota, annosten nostamisurakoita, iloinen tiskari, reippaat tarjoilijat ja kotoisa keittiötiimi. Kiitos kaikille kärsivällisyydestä, pitkäjännitteisyydestä, kiitos ammattitaidon jakamisesta, neuvoista ja kannustuksesta.

Tämä on vähän kuin laastarin repäiseminen; tiukasti liimautunut teippi on jo melkein osa ihoa, mutta irtihän se on lopulta riuhtaistava. Riuhtasen nyt itseni irti juuri opituista rutiineista. On tullut aika jatkaa matkaa kohti uusia haasteita ja keittiöseikkailuja. Mrs. Munakas kiittää ja kumartaa !

                                                                                ⬆
[Eikä tässä vielä kaikki; huomaatko, olen oppinut kuudessa viikossa kuvaamaan myös vasemmalla kädellä!]

Viimeinen työssäoppimispäivä alkoi kuten muutkin, kukonlaulun aikaan, aamuhämärissä. Talo oli täysi ja kiire rytmitti päivää mukavasti, vaikka ilmassa leijaili vähän myös jännityksen tuulahduksia. Tänään oli se päivä jolloin sattumanvaraisesti valittu opettaja koulustamme ilmestyi työpaikalle ja istahti salin pöydän ääreen perehdyttäjäni ja minun kanssa arviointikeskusteluun. Tässä keskustelussa kolme ihmistä puhuu yhdestä ja samasta asiasta, vääntelee ja kääntelee, kyselee ja vastailee, mittailee ja punnitsee...keskustelun aihe olin MINÄ ja minun tämänhetkinen ammattiosaamiseni.

Näyttötutkinto oli minulle aivan uusi kokemus, ja siksi koko ajatuskin tuntui hämmentävältä. Luin eilisiltana näyttötutkintotiedotetta "Ammattitaidon arvointi on prosessi, jossa arviointiaineiston keräämisellä ja arvioinnin dokumentoinnilla on keskeinen merkitys. Työelämän sekä opettajien edustajat tekevät kolmikantaisesti huolellisen ja monipuolisen arvioinnin."

Arviointiasteikko oli T-ykkösestä K-kolmoseen; T1=tyydyttävä (autettuna), H2=hyvä (ohjeen mukaan)  ja K3=kiitettävä (itsenäisesti/omatoimisesti). Kysymyksiä oli kuusi A4-sivullista, joten posket punaisina sain arvioida ensin omaa toimintaani ja sitten kuunnella muiden näkemyksiä. Lisäksi opettaja esitti peruskysymyksiä mitkä kokkikokelaan tässä vaiheessa pitäisi jo osata, esim. mikä on laktoosi-intoleranssin ja maitoallergian ero, mikä erottaa keliakian vilja-allergiasta, eri ruokien lämpötilasäännöt ja omavalvonta kokonaisuudessaan...

Vaikka vähän jännitti, arviointi päättyi hienosti; sain kolmosen! ⚑
Nyt vielä pari koulupäivää ja sitten alkaa kesäloma. Kuukauden loman jälkeen menen "kesätöihin"  (vakituiseen työpaikkaani, missä olen ollut riveissä jo 24 vuotta) ja heti elokuun alussa jatkuu jälleen koululaisen arki.

TYÖHÖNOPASTAJAN TOIMIVA TAIKATEMPPU

Granaattiomenan herkullisten siementen kaiveleminen kuoresta vaatii pitkää pinnaa...tai sitten ei. Tähän kätevään taikatemppuun tarvitaan vain veitsi, lusikka ja innokas naputtelija...

Pidä granaattiomenan puolikasta avonaisessa kämmenessä leikkuupinta alaspäin, kopsauttele ruokalusikan kuperalla puolella hedelmän kuoreen ja anna siementen tippua sormien välistä alla olevaan kulhoon.

Tämän taikatempun salaisuus piilee rennossa ranneliikkeessä ja heilurimaisessa luskassa.
   

                               "TADAAA!"

Tiesitkö muuten, että "granaattiomenapuun lehdistä ja kuoresta saadaan tanniineja, joita on käytetty nahan parkitsemisessa? Kukista ja hedelmän kuoresta valmistetaan väriaineita ja kaarnasta hyönteismyrkkyä...ja että punaisena elintarvikevärinä käytettävä grenadiini puristetaan granaattiomenan siemenien kuorikerroksesta?"

                                                                         

SALAISIA SUKURESEPTEJÄ JA SEKOILUA

Vaikka nykyisin kuulunkin "aamupalakattaukseen", pääsen auttamaan välillä myös lounaskeittiön puolella. Aina kun on hiljainen hetki, kyselen hyvältä näyttävistä ja herkulliselle tuoksuvista keitoksista...keräilen vinkkejä ja reseptejä, imen herkuttelutietoutta itseeni kuin sieni.

[Tätä naputellessa ajatukseni palaavat takaisin työssäoppimiskeittiöön, tämän aamun tapahtumiin...ja yhtäkkiä alitajunnassa alkaa piristä summeri...KÄÄK ! Olen jättänyt lounaskeittiön väelle ikävän yllätyksen lämpökaappeihin; kulhokaupalla lämpimiä aamiaisruokia. Kyllä nyt "kunniankukko laulaa". Aamiaisen purkajan tehtäviin kuuluu tietenkin työpisteen siistiminen ja lämpökaappien tyhjennys, tänään vastuuhenkiö olin MINÄ, huithapeli. Kuinka noloa! Mutta ainakin opin tänään yhden asian; kotiin ei ole lähtemistä ennen kun jokainen työvuoron aikana käyttämäni kaappi on koluttu läpi. Lounaskokeille "kiitos, anteeks ja näkemiin, ei tule toistumaan".]

[➲ Myöhemmin päivitetty jatko-osa lämpökaappisekoiluun; viestittelin tunnontuskissani työkaverille, joka kevensi oloni kertaheitolla. Hän oli, kaikessa hiljaisuudessa, käynyt kaapit läpi, jo aamu yhdeksältä, eikä lounaskokkien riesaksi ollut jäänytkään mitään...Huh mikä helpotus!!!
Niin, että tällaisiakin asioita työharjoittelussa vielä opetellaan...]

Hiltonin reseptiikka on hotelliketjun standardin mukaista, enkä rohjennut työharjoitteluni alussa edes haaveilla kirjoittavani ohjeita ylös. Mutta nyt, ihan luvalla, voin ylpeänä jakaa "Hiltusen salaisia sukureseptejä".

ANKANKOIVET
ankan koipi-reisiä
suolaa
timjamia
rosmariinia
valkosipulin kynsiä
ankan rasvaa

Asettele ankankoivet uunivatiin, hiero suolaa koipireisiin, heittele yrtit ja valkosipulinkynnet päälle. Sulata ankanrasva juoksevaksi ja kaada koipireisien päälle niin paljon että ne peittyvät/uivat rasvassa. Paista 200 asteisessa uunissa, tai miedommassa, kunnes ankka kypsyy, ja liha irtoaa luusta.


LISUKE ANKANKOIVILLE
3 punakaalia
10 sipulia
4 l viiniä
7-10 tähtianista
7 kanelitankoa
2,5 dl hunajaa
suolaa
pippuria
500 g voita
5 dl punaviinietikkaa
j3 rkl jauhettua kanelia
tuoretta omenaa tai omenasosetta

Leikkaa kaali ohuiksi suikaleiksi, laita kaali ja nesteet kattilaan, mausta ja anna hautua miedolla lämmöllä ainakin 1 h, kunnes pehmeää.

MAA-ARTISOKKAKEITTO
5 kg maa-artisokkaa
1 kg keltasipulia
1 kg palsternakkaa
4-5 kpl valkosipulin kynsiä
250 g voita
1,5 l valkoviiniä
4,5 l kuohukermaa
4 l kevytkermaa
suolaa
valkopippuria

Leikkaa sipuli ja palsternakka pienemmiksi paloiksi, ja freesaa kevyesti (ei väriä) voissa valkosipulin ja artisokan kanssa.

Posauta valkoviini sekaan ja keitä 15 min. Lisää kermat ja keitä hiljalleen n.1,5 tuntia, kunnes ainekset ovat kypsiä.

Aja SB4:ssa (=blenderi, tehosekoitin) tasaiseksi ja mausta suolalla ja valkopippurilla.

LOHIKEITTOPOHJA
10 kg perunakuutio
1 kg sipulikuutio
10 kpl laakerinlehti
25 kpl valkopippuria
15 kpl mastepippuria
2 dl kalaliemijauhetta
loraus valkoviiniä

Huuhtele potut, palavat muuten pohjaan. Freesaa perunat ja sipuli voissa, älä ruskista! Lisää joukkoon vesi ja kalaliemijauhe. Lisää pippurit ja laakerinlehdet maustepussissa !

Keitä kunnes perunat ovat mekein kypsiä. Poista maustepussi ja jäähdytä nopeasti.
(Keittopohjasta saadaan kalakeittoa lisäämällä kermaa, lohta, tilliä ja nokare voita).


YRTTIVINEGRETTE (salaattikastike)
1 puntti timjamia
2 puntttia basilikaa
2 punttia persiljaa
n. 3 l valkoviini vinegretteä (tai -etikkaa)

Aja yrtit hienoksi kutterissa (blendesissä).

Siirrä yrtit isompaan astiaan jossa sovit sekoittamaan ne vinegreten kanssa. Sekoita bamixilla (saivasekoittimiella) valkoviinivingretteä pikkuhiljaa. Siivilöi. Tarkista maku ja lisää tarvittaessa suolaa, pipputia ja sokeria.

"Mitä reseptikansiosta ei löydy, etsitään tästä opukselsta"↴

TYÖMAA-TEKNIIKKAA

Aammattikeittiön apuvälineet painivat aivan toisessa sarjassa kuin kotikeittiön hyötylaitteet. Vispilä on niin suuri että sitä hädin tuskin jaksaa pitää pystyssä yhdellä kädellä ja sauvasekoitinkin on ruohonleikkurin kokoa. Hyttysvalo listisi itikat kätevästi kesämökillä ja kosketusnäyttöuuni päivittäisi mökkikeittiön nykyaikaan...(huomaatko, kesä lähestyy...mielessä häämöttävät jo mökit ja lomat ?!)

"Monsterikokoinen käsivisivispilä"

"HYÖNTEISANSA" banaanikärpäset tutiskaa, ötökkätutka on päällä TTTTTZZZZZ !

KOSKETUSNÄYTTÖUUNIn muistista löytyy aamutuimaan enemmän sanottavaa kuin omasta uneliaasta pääkopasta...

SALAMANTERI, niin kuin miehet; "ensin kuumottaa, sitten kypsyttää ja lopuksi poltat sen kanssa vielä näppisi, jos et ole KOKO AJAN varuillasi !"

"Tehotiimi", blenderi, lihamylly, monitoimikone, ja alhyllyllä; ruohonleikkurin kokoinen sauvasekoitin!

Tökinavaaja ei ole koskaan hukassa kun se on pöydän laitaan ruuvattu, kahvinkeittimen kokoinen, laite.

  Savustusrasia + sisään lastuja, alle kaasuliekki ja päälle tehotuuletin = siistiä ravintola-gourméta !

Iphone ei täysin pysy ravintolakeittiön edestakaisessa vilskeessä mukana, mutta pitää kutenkin lukua kävellyistä kilometreistä...8-tuntisen työpäivän saldo vaihtelee kiireysasteen ja asiakasluvun mukaan reilusta kahdesta kilometristä kuuteen!

KOLMAS TOP-VIIKKO

Täällä Mrs. Munakas, aamupala-tiimin uusi virallinen vahvistus.
Tarkoituksenani on oppia yksi kokonaisuus kunnolla ja keskittyä työharjoittelun toisella puoliskolla  hotelliaamiaisen ihmeelliseen maailmaan, vielä vähän syvemmin. Lisäksi lupauduin kouluprojektiin, missä teen aiheesta perehdyttämiskansion kuvineen päivineen. Tämä kaikki tarkoittaa myös sitä, että olen itse vapaaehtoisesti sekoittanut unirytmini. Teen töitä lentokenttähotellissa, mikä on vain 15 minuutin päässä kotioveltani, ja parantelen silti aikaero-oireita päiväunilla...juurikin näin! Työvuoro alkaa tasan viideltä, mieluiten parikymmentä minuuttia aikaisemmin, ettei tule kiire, ja jotta ehdin lähinpään ohikulkevaan bussiin, herättää iphone minut joka työpävä aamukolmelta!

Rutiinit alkavat hiljalleen hahmoittua ja vaikka seitsemän ja puolen tunnin työrupeamassa onkin paljon muistettavaa, eipähän ainakaan aika käy pitkäksi. Aamupala on omituisen aikaisesta aloituksestaan huolimatta sosiaalinen tapahtuma, keittiön puolellakin; tarjoilijoiden, tiskarin ja kokkien tiimityötä parhaimmillaan.

BONGIsta (tarjoilijoiden muistilista asiakkaan tilauksesta) näkyy kaikki aamiaiskeittiön bravuurit.

"Eggs over easy"⤴

"Aivan oikein-OMELETTI-ja nähty jo aiemminkin-mutta tämäkin yksilö on tehty omin käsin, ja tunteella!"⤴

Ai että mitä sitten teen vapaapäivien aamuina?
No, nukun pitkään, keitän rauhassa vihreää teetä, syön aamiaista laiskanlinnassani; riisiherkkua, fried rice Thai-style, ja vihannes-marja-smoothien...Ja niin mieluisaa kuin se arkisin onkin, en meinaa paistaa yhtä ainutta munakasta kahteen kokonaiseen päivään!

Ihanaa viikonloppua kaikille, myös teille reippaille, ketkä vietätte sen "sorvin ääressä", työmaalla !