Joulukuussa ilmoittauduimme vapaaehtoisina muotinäytös- catering keikalle. Projektista tuli tilaus- ja juhlaruokienvalmistus jakson opinnäytetyö neljälle onnekkaalle (=nopeimmalle), lisäksi saimme yhden apurin (oman luokkakaverin ruokien valmistukeen ja esillelaittoon) sekä viisi Omniasta keväällä valmistuvaa tarjoilijaopiskelijaa (hoitamaan juomatarjoilun).
Maaliskuussa pidettiin ensimmäinen palaveri, silloin saimme tietää tilaisuuden luonteen [Hämeenlinnan ammattikorkeakoulun kolmannen vuoden jalkinesuunnittelijoiden muotinäytös], asiakasmäärän [keittolounas 80 mallille ja järjestäjille + coctailhenkinen illallinen ensin 150 kutsuvieraalle ja sen jälkeen muille osallistujille, yhteensä 300 vieraalle], budjetin [liikesalaisuus, mutta voin kertoa, että niukka oli] ja paikan [Helsingin Suvilahden Kattilahalli]...Seuraavat treffit teimmekin
paikanpäälle, ja selvittelimme käytännön tarpeita; virtapistokkeiden, vesipisteiden ja pöytätasojen sijainteja.
Huhtikuussa lähetimme järjestäjille kolme menú-ehdotusta, ja teimme vastauksen saatuamme raaka-aineiden tilauslistat.
Toukokuussa saimme valmiiksi kirjallisen omavalvontasuunnitelman, ja sitten lopultakin pääsimme misaamaan (esivalmistelemaan) ja toteuttamaan tarjoilut "käsikirjoituksen" mukaan.
➡
KOLME KALLISARVOISTA KOOTA: kärry, keittokippi ja kello
Lounaaksi: Bataatti-porkkana-linssikeitto + ruis-vehnäsämpylät + yrtti-valkosipulilevite + sekamehu.
Työnjaosta ei enää Kattilahallin parkkipaikalla tarvinnut puhua; jokainen tiesi tehtävänsä. Leirin siirtämiseen pakettiauton lavalta halliin kesti aikansa, ilman koululta mukaan otettua kärryä olisi roudaaminen kestänyt ikuisuuden. Mutta aivan ensimmäisenä kyytiä sai soppakippi; nälkäiset järjestäjät kyselivät jo lounasta heti kun saavuimme paikalle. Koko halli näytti suurelta muurahaispesältä. Valoja nostettiin catwalkin ylle, malleja meikattiin takahuoneen vilinässä, sähköllä ohjattavia valtavia verhoja laskettiin auringon suojaksi ja äänentoistolaitteet pauhasivat sellaisella teholla, ettei kunnolla omaa ääntänsä kuullut...
 |
| "OMAVALVONTANÄYTTEET PARIKSI VIIKOKSI PAKASTIMEEN" |
➡"First things first"... tärkeysjärjestys se olla pitää; OMAVALVONTAA JA SOMISTUSTA:
Tarjoilutuotteista mitattua lämpötilaa vertailtiin paikanpäällä suoritettuun mittaustulokseen ja kaikki kirjattiin tietenkin asianmukaisesti seurantalomakkeeseen ylös. Olimme pakanneet mukaan tilaisuuden väriteemaan sopivia pöytäliinoja, ja onnistuimmekin somistamaan karun narikkanurkan uuteen uskoon. Somistusurakan ehkä tärkein asia oli kuitenkin seinäkello. Ammattikokillahan ei ole koskaan työmaalla kelloa (hygieniasyistä) ranteessa, silti aikataulussa on pysyttävä. Onneksi meillä oli oma kello mukana; Kattilahallin seinäkellosta kun ei tullut hullua hurskaammaksi, se näytti koko päivän kahtatoista vaille kuutta.
Järjestäjien toiveesta takahuonelounas tarjoiltiinkin alkuperäissuunnitelmasta poiketen, takahuoneen sijasta, suuren hallin juomatiskiltä... sopivan sähköpistokkeen löytäminen soppakippiä varten vaati ylimääräistä kekseliäisyyttä... mutta heti kun ensimmäinen haaste selvitettiin kunnialla, lähti päivä vauhdilla käyntiin. Värikäs keitto ja yrttilevite saivat kehuja, santsikierroksiakin tehtiin. Jää oli murrettu, ja hommat hoituivat tästä eteenpäin "omalla painollaan".
 |
| "THE SOPPAMIES" |
➡
"PIKKUMUSTAA" PÄÄLLE JA PUIKKELEHTIMAAN
Menú:
ALKUPALAT: kolme kylmää keittoa; gazpacho (tomaatti, paprika, kurkku, appelsiini), kurkkukeitto (kurkki, jogurtti, pinaatti) sekä punajuuri (punajuuri, porkkana, omena, kookosmaito, ananas).
PÄÄRUOKA: rukiiset makupalat (ruisnappien päällä metsäsienilevitettä, savulohimoussea ja yrttistä juustotahnaa).
JÄLKIRUOAKSI:
marenkilajitelma (sitruuna, vadelma ja salmiakki).
Tarjoilijat aloittivat pohjien kaatamisen puolta tuntia ennen ovien avautumista (satojen kuohuviinilasillisten yhtäaikainen tarjoaminen vaatii ns. pohjien kaatamisen. Kun lasista täytetään n. 1/3, voi sen päälle kaataa huoletta loput, ei tule kiire, eikä juoma kupli yli.)
Kun ensimmäinen erä keittopikareita saatiin järjestettyä tarjoiluvateihin, oli aika loihtia oma edustusilme; ryhmä rämän valkoiset kokkitakit vaihtuivat mustiin, mustat napit hopeisiksi. Katse kirkastui ja ryhtikin suoristui muutamalla sentillä.
Tarjoilijat keskittyivät juomiin ja me saimme tarjoilla itse kaikki illallistuotteet. Puikkelehdimme yleisön joukossa, ja painavat metellitarjottimet keikkuivat päiden yläpuolella. Kaikki meni käsikirjoituksen mukaan, ilman mitään painajaismaisia katastrofeja. Esittelimme vieraille ruokia ja pidimme huolen, ettei kukaan jäänyt huomiotta.
 |
| HILJAINEN HETKI - KAIKKI VALMISTA |
 |
| POHJIEN KAATAMINEN ALKAA N-Y-T...NYT! |
Jalkojen päällä vietetty päivä oli pitkä, mutta hurahti ohi kuin tähtisumussa. Puoli vuorokautta (12 tuntia!!!) tuntui silmänräpäykseltä. Yhtäkkiä vaan väki oli ruokittu, sotkut siivottu, tiskit tiskattu ja elämämme ensimmäinen tilauskeikka hoidettu. Keikkaväsymys alkoi tuntua vasta seuraavan aamun palautekokouksessa; "tutkintotilaisuuden arviointikeskustelussa". Ryhmä rämän "keikka-redu" sai opinnäytetyöstä K3 = kiitettävän arvosanan. Tästä on hyvä jatkaa, vähäsen väsähtäneenä, mutta niin onnellisena!
 |
| ...JA SITTEN OLI TOISENLAISEN SHOWN VUORO... |
