"KOKKILEFFAT"

Mitä kokkioppilas tekee vapaa-ajallaan...no, kokkaa lisää, syöpöttelee ja ahmii keittiöelämyksiä vielä elokuvistakin...Tässä puolentoista vuoden opintovapaan elokuvasaldo, pino leffoja, missä keittiöllä ja ruoalla on merkittävät roolit.

JULIE&JULIA; ruokaihmisen lempileffa. Toreja, reseptejä, kahden kokin elämäntarina, Pariisi ja New York, keittiökohtauksia ja kokkikoulua, hyvän mielen elokuva, minkä voi katsoa aina vaan uudestaan ja uudestaan...

RUOKALA LOKKI; japanilaisten Helsingissä tekemä elokuva naisesta, kuka perustaa Punavuoreen ravintolan. Sympaattinen selviytymistarina vieraassa kulttuurissa, suomalaisen pullaan ylistys, kauniita kesämaisemia ja hauska kuvaus miltä Suomi ja suomalaiset näyttävät ulkomaalaisen silmissä. Kuin tehty ruokaihmiselle, koko elokuva rakentuu ruoan ja leipomisen ympärille.

NO RESERVATIONS; Tragediaa, newyorkilaisen ravintolakeittiön arkea, reseptejä, ihmissuhteita, uusioperhe...ja happy ending...aikuisten satu, minkä myös katsoo mielellään "uudestaan ja uudestaan".

THE GOD OF RAMEN; japanilainen dokumentin tapainen elokuva ramen-nuudelien valmistajamestarista, ketä kulmakunta suorastaan palvoo. Osoittaa, kuinka tärkeä asema erikoisosaamisella ja ammatti-ihmisillä onkaan japanilaisessa kulttuurissa.

CHOCOLAT; värikkään suklaakaupan ympärille rakennettu kaunis elokova. Riemastuttava aikuisten satu. Tunnelmallisia herkutteluhetkiä, kauniita kattauksia ja ruokailukohtauksia.

PAISTETUT VIHREÄT TOMAATIT; Whistle Stop Cafe- nimisen kahvilan ympärille rakennettu elämän makuinen tarina 1920-luvulta. Jännitystä ja kaiken kattavaa ystävyyttä, elämää, kuolemaa ja herkuttelua kahvilassa, mikä oli koko kylän sydän.

ROTTATOUILLE; Hauska Disneyn piirretty elokuva, minkä keittiökohtaukset ovat kuin suoraan oppikirjasta.

LOVE'S KITCHEN; vähän tylsä, ennalta arvattava juoni ja kehnot näyttelijäsuoritukset. Gordon Ramsay esiintyy itsenään muutamassa keittiökohtauksessa, ihme että on suostunut projektiin mukaan.

IT'S COMPLICATED; hauska ihmissuhde-elokuva aikuisen naisen, kahvila-leipomon omistajan, elämästä. Kauniita maisemia ja keittiökohtauksia. Teinityyliin käyttäytäviä keski-ikäisiä, hyvää musiikkia, herkuttelua ison pöydän äärellä ja kauniisti stailatussa keittiössä.

FOOD, INC; dokumentinomainen elokuva Amerikkalaisesta ruokavalheesta; suurien firmojen epäeettisestä bisneksestä, eläinten kasvatuksesta, geenimanipuloiduista siemenistä, kansanterveydestä ja kuluttajien tietämättömyydestä. Elokuva pistää miettimään, mistä ruoka-aineet kannattaa ostaa ja mitä oikeastaan suuhunsa haluaa laittaakaan. Olisi mielenkiintoista saada kotimaisia faktoja vertailtavaksi...

EAT PRAY LOVE; sopiva sekoitus ruokakokemuksia ja matkustusta, upeita maisemia, hyvää musiikkia, ihmissuhteita ja romantiikkaa! Aikuisten satu, minkä katsoo mielellään "uudestaan ja aina vaan uudestaan".

JIRO DREAMS OF SUSHI; henkilöpalvontaa hipova tositarina sushimestarista, kenen elämäntehtävä  on valmistaa artesaani susheja. Elokuva osoittaa, kuinka naiset loistavat sushinvalmistuksessa poissaolollaan. Tämän jaksoin juuri ja juuri katsoa kertaalleen läpi...

FRANKIE&JOHNNY; newyorkilaisravintolan kokin ja tarjoilijan sympaattinen ihmissuhdetarina. Eläviä keittiökohtauksia, "ison omenan" tunnelmaa ja happy ending.  :)

HERKULLINEN ELÄMÄ; parasta elokuva-herkkua pitkiin aikoihin! Valloittava, elämänmakuinen tarina, kaunis ransalaiskylä ja vaikeuksien kautta voittoon-polku. Niin aidot keittiökohtaukset, että maut tuntuivat melkein katsojan kielellä. Kokkileffojen parheimmistoa!

THE LUNCH BOX; väärään osoitteeseen toimitettu, rakkaudella valmistettu, lounas ja eväsrasiassa kulkevat viestit yhdistävät kaksi ventovierasta, arjen tylsistyttämää kohtalotoveria. Paikallaan junnaava juoni tuottaa pettymyksen, eikä elokuva onnistu luomaan minkäänlaista elämystä. Kansikuvan nähtyä voi sanoa, että on nähnyt koko elokuvan.

LE CHEF; hauska ranskalainen kokkauskohellus, minkä mukana katsoja pääsee kurkistamaan suuren maailman ammattilaiskeittiöön. Ei mitenkään erityisen koskettava tarina, tai juoni...silti ihan mukava keittiöleffa.

RAMEN GIRL; amerikkalaisblondi muuttaa Tokioon poikaystävänsä luokse, mutta mies lähteekin  lätkimään...blondi itkeä tihruttaa hetken, mutta ottaa missiokseen RAMEN-nuudelit. Kulmakunnan ramenmestari ei ensin halua blondia ravintolaansa, mutta lopulta sinnikkyys työrintamalla palkitaan, uusi japanilainen boyfriendi sulostuttaa arkea ja juuri ennen lopputekstejä blondi avaa pienen ramen-ravintolan New Yorkiin. Ei kovin kummonen tarina, mutta mukavaa ajanvietettä (varsinkin Tokiossa katsottuna).

"HUH HUH"

"EMÄNNÄN PIKAPALAVERI PEKKA TERÄVÄN KANSSA...EIKUN...."

Sain koulun kautta tilaisuuden päästä avustamaan vuoden 2014 kokkien kokki tittelin voittanutta, Michelintähdellä palkitun ravintolan perustajaa; Pekka Terävää. Erikoistehtäväni oli valmistaa OLO-ravintolan reseptillä á la carteannoksen lisukkeena tarjottava punasipulihilloke. Tottakai innostuin haasteesta. Vähän jännitti, osaisinko valmistaa sipulin juuri täydelliseksi, Pekka Terävän suun mukaiseksi...Mutta ilmoittauduin vapaaehtoisena keikalle.

Yksityiskodissa pidettävän tilaisuuden emäntä soitti käytännön järjestelyistä, ja kysyi vinkkejä coctailtyyliseksi alkupalaksi, jälkiruoaksi ja yöpalaksi. Kerrankin ruokablogistani oli käytännön hyötyä; ehdotin tutustumista JUHLASTA JUHLAAN resepteihin ja ruokakuviin. Blogi on kuin katalogi, mistä oli helppo poimia ruokia "ostoskoriin". Sovimme, että tulisinkin jo juhlia edeltävänä päivänä esivalmistelemaan ruoat 24 ruokailijalle.

Misauspäivänä oli aikainen herätys, läksin matkaan jo klo 7.30 ja päivä venyi ja venyi...
Tyylikkäästi stailattu, olohuoneeseen integroitu korkeakiiltoinen baarikeittiö ei ollut helpoin mahdollinen työpiste suurien annosten valmistamiseen. Sain kuitenkin paljon aikaiseksi: 3 kg lihapullia, 48 mustikka-valkosuklaakuppikakkua, 2,5 kg perunasalaattia, 2,1 kg feta-yrttitytteisiä fillosikareita jogurttidippeineen, ja vielä 1 kg punasipulihilloketta. Eikä siinä vielä kaikki: ruokien valmistuksen jälkeen oli vuorossa  palaveri; kävimme emännän kanssa seuraavan päivän ohjelmaa läpi. Toimenkuvani laajeni sampanja- ja viinivastaavaksi... Selvisi myös että Pekka Terävä oli satuttanut jalkansa ja kätensä jalkapallopelissä, eikä voinutkaan tulla seuraavan päivän tilaisuuteen. Michelintähtiravintolasta tulisi kuitenkin joku mestarikokki hoitamaan á la carte annoksen; villisian liekityksen. Vasta klo 23.30 palasin kotiin nukkumaan, väsyneenä mutta ihan onnellisena.

"VILLISIKA LIEKEISSÄ"

Kokki-Karri oli hälyytetty keikalle mökiltä. Ammattilaisen ottein hän hoiti tehtävänsä ja voitti juhlavieraiden suosion gourmet annoksella. (Olin vähän kateellinen kun Karri pakkasi tavaransa ja tilasi taksin... minun työrupeama oli vasta alkamassa...eikä deadlinea ollut olemassakaan...)

Omat työtehtäväni paisuivat kuin pullataikina ja elivät tilanteen mukaan. Olin samanaikaisesti kokki, tarjoilija, tiskari, sommelier ja barista. Kello 00.30 minulle tilattiin (ja maksettiin) taksi, olin plokannut  pöydät, siivonnut sotkut, tiskannut astiavuoren, kuivannut kultareunaisen kahvikaluston, kiillottanut keittiön ja valmistanut yöpalan jääkaappiin. Klo 01.00 = 12 tunnin ja 45 minuutin urakan jälkeen pääsin takaisin kotiin, väsyneenä, enkä enää niin onnellisenakaan.

Tästä oppilastyöstä sain palkkioksi vain jumiutuneet niskat ja mustat silmänaluset. Ja vaikka vieraiden joukosta kyseltiin yhteystietojani, ei tämä keikkakokki kyllä ihan heti lähde uudelle kotikäynnille...eikä varsinkaan ilman selkeää, kirjallista sopimusta.

Jos sinulla olisi oma cateringfirma: mitä SINÄ veloittaisit tällaisesta keikasta?
➩Kaksi päivää, aktiivinen työaika ilman taukoja: 9.30-23.00 = 13,5 tuntia ja 14.00-00.30 = 10.5 tuntia.
Matkat mukaanlukien: 07.30 - 23.30 = 16 tuntia ja 12.15 - 01.00 = 12 tuntia 45 minuuttia.
➩Suunnittelupuhelut: 45 min. + 1 h 22 min.  = yhteensä 2 h 07 min.
➩Ruokailua ei kumpanakaan päivänä, omat eväät eivät olisi mahtuneet jääkaappiin.
➩Matkakustannukset (arvolippu-aikuinen) meno-seutulippu molempina päivinä = 3.65€ x 2 = yhteensä 7.30€

Laskisitko matkat veloitukseen? Hinnoittelisitko keikan urakkana vai tuntien mukaan? Laskuttaisitko puhelinkonsultoinnista? Montako työntekijää tarvittaisiin hoitamaan näin mittava keikka?

♨ ♨ ♨ ♨ ♨ ♨ ♨ ♨ ♨ ♨ ♨ ♨

PUNASIPULIHILLOKE
10-12 hlö:lle

500 g punasipulia
4 dl punaviiniä
1 dl hillosokeria
2 kpl tähtianista
2 laakerinlehteä
hieman tuoretta timjamia
öljyä
sherryviinietikkaa (2 keskikokoista sipulia kohti 1/2 dl)

Kuori ja viipaloi sipuli, kuullota tilkassa öljyä timjaminlehtien kanssa. Lisää punaviini ja keitä kasaan, kunnes sos tiivistyy. Lisää muut mausteet ja lopuksi hillosokeri. Anna kiehua minuutti (tai kaksi), nosta kattila hellalta ja anna tekeytyä. (Hillosokerin pektiini alkaa vaikuttaa kun seos jäähtyy, ja lakkaa toimimasta vasta seuraavana päivänä. Säilytä hilloke yön yli jääkaapissa, tarjoa huoneenlämpöisenä.)

♨ ♨ ♨ ♨ ♨ ♨ ♨ ♨ ♨ ♨ ♨ ♨ ♨

"CASE CLOSED" - JATKO-OSA/MYÖHEMMIN LISÄTTYÄ:

Reilu viikko keikan jälkeen postiluukusta tipahti 95€:n lahjakortti ESPOON (!!!) kaupunginteatteriin, sekä 2 x 5€:n seteliä, ja klemmarilla kiinnitetty lappu "bussiliput 15.8. + 16.8." Tällä kertaa hyvä lähti kiertoon ja lahjoitin lahjakortin eteenpäin, mutta bussirahat otin omaan käyttöön. Ja bussimatkoihinhan meni 7.30€, joten jäin siis 2.70€ plussalle! Paras laskentaopin tunti, ikinä.
Heh heh ja heissulivei !

♨ ♨ ♨ ♨ ♨ ♨ ♨ ♨ ♨ ♨ ♨ ♨ ♨

 JA vielä, "sokerina pohjalla"; Helsingin Sanomien kolumnistin, Alf Rehnin, osuva kirjoitus
"HÄRSKI PÄRJÄÄ NÖYRÄÄ PAREMMIN"

♨ ♨ ♨ ♨ ♨ ♨ ♨ ♨ ♨ ♨ ♨ ♨ ♨

"LOKKITYTTÖJEN KESÄRETKI"

"KAMOME-GIRLS @ BEACH"

Kesän harjoittelujakso on nyt ohi, sen kunniaksi sain Kahvila Suomesta (Ruokala Lokista) "stipendin". Sijoitin sen tasapuolisesti; Punavuoren antikvariaatteihin, antiikkikauppohin ja Tallinnan kesäretkeen...kaikkeen sellaiseen, mihin en muuten olisi raaskinut rahojani käyttää. KIITOS iloisesta yllätyksestä, Arja & Tapsa!

Tässä lokkityttöjen kielikylpy-matkasanakirja:
AOI = sininen
SUNA = hiekka
SUNA HAMA = hiekkaranta
UZURA TAMAGO = viiriäisen muna
SHOUGA = inkivääri
GARI = sushi-inkivääri
MATA = taas
SUGUNI = pian
MODOTTE = takaisin
KITAI = toivottavasti
RUIS = raimugi
VEHNÄ = komugi
OHRA= oomugi
KAURA= okame
MAISSI = toumorokoshi
MUGI= vilja
TSUMETAI = kylmä
ATAKAI = kuuma

... ja sitten vielä ; matkakertomus JAPANIKSI:
Watashitachi wa fune de Tallin ni ikimasu, watashitachi wa kaigan e ikimasu, watashitachi wa oishii gohan o tabe mashita, soshite prosecco o tameshi mashta.
Mata suguni modotte kitai desu!

"I'LL BE BACK"

En ole eläissäni leiponut näin paljon korvapuusteja! Jokaikinen aamu on alkanut pullataikinan pyöräyttämisestä.

Ja heti kun sain pullat uuniin, siirryin salin puolelle ja kävin liitutaulun kimppuun. Päivittäin vaihtuva lounasmenú painui mukavasti mieleen liitutaululistaa kirjoitellessa.

"RUOKATAUKO"

Kahvila Suomen "henksu" (henkilökunnan ravintola) on oman valinnan mukaan pöydänkulma keittiössä, asiakaspaikka ravintolasalin puolella tai puutarhapöytä sisäpihan pyöräparkin kupeessa. Leppoisat kanta-asiakkaat istahtavat mielellään salin puolella seuraksi, ulkona seuraa pitävät ympärillä kirkuvat lokit.

Olen äärettömän kiitollinen jokaikisestä päivästä Kahvila Suomen keittiössä. Harjoittelujakso ja omat personal-kokkitrainerit ovat opettaneet valtavasti. Ensimmäistä kertaa olen päässyt oikeisiin hommiin, ja tehnyt lautasannoksia oikein urakalla. Olen oppinut mittaamaan jauhoja ilman vaakaa, arvioimaan lämpötiloja ilman mittaria ja kypsyyttä värin ja sormituntuman perusteella. Olen myös kirjannut ylös uusvanhoja reseptejä, ja käteviä "niksejä".

Tiesitkö, että nuutunut tillipuntti herää henkiin, kun sen laittaa KUUMAAN veteen ja jääkaappiin?! Tai että lihakeiton viimeinen silaus tulee purjosta ja lipstikasta? Entäs, oletko koskaan herätellyt edellispäivänä turpoamaan tehdyn lettutaikinan munat (villisti vispaamalla)? Tai arvaa, mikä on kokkikonkarin kätevä manikyyri...noh, merisuolasta ja kuumasta vedestä sekoitettu kylpy, siinä kun liottaa käsiä parinkymmenen minuutin ajan, kerran viikossa, puhdistuvat kynnenaluset itsestään, ja iho hoituu niin, ettei rasvoja tarvitse käyttää (sama vesi kelpaa sen jälkeen vielä jaloillekin).
Ja, tiesitkö nämä makuparit:
porokeitto --> rakuuna,
pinaattikeitto --> sokeri+valkopippuri+suola,
lihakeitto --> maustepippuri+lipstikka,
porkkanapihvit --> timjami,
kasvispihvit --> rakuuna/yrtit,
kirkas lohikeitto --> suolakurkku+herkkusienet,
porkkanaleipä --> appelsiininpalaset+auringonkukansiemenet,
maksastroganoff --> meirami+valkopippuri+suola.

Mikä sitten retrohenkisessä ruokalistassa jaksaa kiinnostaa niin suomalaisia kuin aasialaisiakin vieraita? Suuret annokset? Hinta? Korkeatasoiset raaka-aineet? Maku? Perinteet?

Annokset ovat näköiskopioita 1970-luvun ravintola-annoksista...eikä niitä edes yritetä naamioida nykytrendien mukaisiksi...toisaalta niitä ei myöskään brändätä miksikään 70-80-luvun diner-henkisiksi...ne vain ovat mitä ovat. Sama pätee talon henkilökuntaan; kukin saa olla teeskentelemättä oma itsensä...ehkäpä juuri siksi asiakaskuntakin on niin kirjavaa...kaikki ovat tervetulleita ja jokainen tuntee olonsa kotoisaksi. Niin, ja onhan se retroruoka maukasta.

Alan ymmärtää hiljalleen myös ulkomaalaisten turistien Helsinki-fanituksen. Pääkaupunkimme pikkukylämäinen tunnelma on kyllä ainutlaatuista...ainakin minusta oli hauskaa käydä morjestamassa naapuriputiikkien kauppiaita työpäivän päätteeksi, tai jutustella aamuvarhain työmatkalla rakennusmiesten kanssa (raksalla arvuuteltiin päivän lounaslistaa jo ennen aamu kahdeksaa!)

Mutta älä pelkää, en meinaa vetistellä. Haikeudelle huitasen kädellä; täältä lähden iloisin mielin, ja tänne palaankin iloisin mielin...eihän tämä nyt niin lopullista ole....
                                                             I*LL BE BACK!

.

"RAHALLA SITTENKIN MERKITYSTÄ"

Matkalla työharjoitteluun on ollut aikaa pohdiskella...Jokapäiväisellä puolituntisella bussimatkalla ja sen lisäksi vielä puolen tunnin kävelyllä on mielessä pyörinyt usein raha. Aamuherätykset ovat rasittavia, mutta on mukava tuulettaa ajatuksia uuteen päivään heräilevässä kaupungissa, kun liikkeellä on lisäksesi vain muutama hassu aamuvirkku, kirkuvat lokit, lakaisuautoja ja tavarantoimittajia.

"NORMAALIT IHMISET NUKKUVAT VIELÄ, SIITÄ KIELIVÄT SKOOTTERIT PORTTIKONGIEN KUPEISSA"

☯Palkattoman työharjoittelun aikana arki rullaa aikuiskoulutustuen avulla. Olen aina ollut sitä mieltä, ettei raha ole minulle kovinkaan tärkeä asia, ja ylpeänä olen tullut toimeen opiskeluajan murto-osalla tavallisesta palkastani...mutta tammikuussa työnantajani maksoi minulle vahingossa palkkaa (työstä mitä en ole opintovapaalla tehnyt)...ja sitä selviteltiin kuukausikaupalla. En anonut aikuiskoulutustukea, kun ei sitä saa palkan kanssa päällekkäin tienata ja ajattelin selvitellä yhden asian kerrallaan...tämä oli oma sinisilmäinen möhläni. Loppujen lopuksi joudun tietenkin maksamaan palkan takaisin, mutta tilalle en enää voi saada opiskelijalle tarkoitettua tukea, koska sitä myönnetään takautuvasti vain kuukausi taaksepäin. Tammi-helmikuulta en siis tule koskaan saamaan sentin senttiä yhtään mistään.

TÄMÄN TARINAN OPETUS: 
Ennen oli ennen ja nyt on nyt. Älä nykymaailmassa koskaan ajattele toisten tekemää turhaa työtä, vaan vaadi itsellesi oikeutta, nyt, heti, ja kokonaiskuvasta piittaamatta. Ja siitä rahan merkityksellisyydestä: rahalla EI ole merkitystä niin kauan kun sitä on. Sitten kun sitä ei enää tule ollenkaan, kasvaa rahan tärkeysaste tähtitieteelliseksi. (Syön siis sanani!)

☯Olen myös mietiskellyt kahvilaideologiaa. Jos minulla on joskus ollutkin haaveita oman kahvilan perustamisesta, niin alkavat ne hiljalleen rapistua realismiin. Sellainen kahvila, missä on aina kiire, aina pulaa ylimääräisistä käsipareista, raaka-aineista ja ajasta, missä asiakkaita riittää jonoksi asti...sellaisesta kahvilasta on leppoisa tunnelma ja feng shui kaukana...meininki muistuttaa liukuhihnatyöskentelyä. Ja sitten kahvila, missä henkilökunnalla on aikaa väsätä terveellisiä ja kauniita artesaaniluokan herkkuja, jutustella asiakkaiden kanssa ja hyräillä taustamusiikin tahtiin, sellaisessa paikassa ei raha liiku, ja liike tuottaa tappiota. Hyvän hengen ylläpitäminen kiireen keskellä vaatii paljon energiaa ja on taitolaji.

TÄMÄN TARINAN OPETUS:
Tuottava liikeyritys ei ole mikään mukavuuslaitos, ainakaan kaikille. Hattua nostan niille, ketkä menestyvät tunnelman luomisessa tiskin molemmilla puolilla ja onnistuvat vielä tienaamaan, sitä loppujen lopuksi niin tärkeää, rahaakin.

BONUSOPETUS:
Työharjoittelu on äärimmäisen tärkeä osa kokkikoulutusta; käytännössä ymmärtää väkisinkin asioita, mitkä vielä laskentaopin tunnilla kuulostivat niin utopistisilta...

(IHMETTELETKÖ, ETTÄ MIKSI POHDISKELEN VAIN MENOMATKALLA? NO,   KOTIINPALUUSSA NOLLAAN HEKTISEN TYÖPÄIVÄN ENSIN KIERTELEMÄLLÄ PUNAVUOREN VIEHÄTTÄVISSÄ ANTIKVARIAATEISSA, SISUSTUSKAUPOISSA, PAPERIKAUPOISSA, ANTIIKKIKAUPOISSA, KOKKIPUODEISSA, KIRPPUTOREILLA...JA BUSSISSA NUKAHDAN JO ALKUMATKASTA. JOKA PÄIVÄ, SAMA JUTTU...)

"HELTEEN HENKI"

Helteen Henki on sekin olemassa; se härnää esiliinoihin ja päähineisiin sonnustaunutta, hehkuvan  hellan ääressä työskentelevää keittiöväkeä, ja puhaltaa ilmaan lämpimiä hönkäyksiä juuri silloin kuin sitä vähiten kaipaisi. Voisi luulla, että helteellä on aina kuuma, ja sillä siisti... Mutta muutaman asteen erolla on keittiössä valtava vaikutus. Kahvila Suomessa toteutettujen ihmiskokeiden perusteella: +30=ei vielä tunnu missään, +32℃=OK ilman äkkinäistä liikehdintää, +34℃=housunlahkeet liimautuvat jalkoihin ja +35℃=iho kiiltää hiestä, yli +35℃=päivä menee ohi hellehuumassa ilman minkäänlaista ajantajua!

Työharjoittelujakson loppusuoralla olen päässyt helteensietotestin lisäksi harjoittelemaan työjärjestyksen hoksaamista. Helle on toiminut omalta osaltaan hyvänä opettajana; ja pysäyttänyt funtsimaan, jottei  yhtään turhaa askelta tarvitsisi ottaa. Ilman hellettäkin bongilapun purkaminen pitäisi aina alkaa ajattelutoiminnalla. Ei siis niin, että lukisin ensimmäisen sanan listalta ja säntäisin sitä tekemään, vaan että lukisin listan ensin loppuun, miettisin, minkä kypsyminen vie pisimmän ajan, ja jos oikein näppärä olisin, niin kurkkaisin jo paria seuraavaakin bongia, ja niputtaisin eri tilausten eniten aikaavievät raaka-aineet... Todellisuudessa; labyrintti menee helteen sokaisemalle harjoittelijalle liian sokkeloiseksi jo parin ensimmäisen bongin jälkeen... Jokatapauksessa; oikeaa järjestystä olen tällä viikolla yrittänyt opetella.

Tämä on helppo; pata (valmiiksi haudutettu) ja muusi (vesihauteeseen valmiiksi misattu) saavat odottaa lämpimässä kun muikut laitetaan paistumaan, sitten kun ne käännetään, voi ranut (ranskanperunat) laittaa uppopaistumaan, ja rakentaa lautasille lisukkeet, tehdä pata+muusi annoksen, valuttaa ranut, maustaa ne, laittaa lautaselle ja hakea muikut ja niiden kastikkeen+sitruunalohkon ja koristella annokset tillillä/persiljalla.

Tässä 1. lähtee vihannekset uuniin, 2. lohkoperunat uppopaistimeen, 3. leikkeet pannulle, 4. tehdään lautaset, 5. laitetaan hauki paistumaan, 6. lämmitetään valmiiksi misatut pyörykät ja 7. käännetään leikkeet ja kala, valutetaan ja maustetaan lohkoperunat... ja haetaan lisukkeet, leikkeet, pyörykät ja kala lautasille. Lisätään annoksiin sitruunalohko, kastike, tillinoksa, persiljasilppu ja puolukkasurvos. TADAA; valmista! (Mutta tässähän oli vain 1 bongi...oikeassa elämässä olisi pitänyt samalla tehdä jo seuraavaakin tilausta. HUH HELLETTÄ!)

HELLEVIIKON KIELIKYLPYSANASALDO:

SAKANA NO HONE= kalan ruoto
SUKOSHIDAKE SAKANA NO HONE= vähän ruotoja
TAKU SAN/IPPAI= paljon
KONO SAKANAWA IPPAI HONEGA ARIMAS= tässä kalassa on paljon ruotoja
KOBONE=pieni ruoto
KOCHIRA KOSO= ei kestä (vastauksena kiitokseen)
KEKKOO DES=ei kiitos (vastauksena saisiko olla-kysymykseen)
OHASI=syömäpuikot
OSARA=lautanen
GLAS KOPPU=lasi
KOCHA KOPPU= teekuppi
KOHI KOPPU= kahvikuppi
ICHIGO=mansikka
KUDAMONO=vadelma
KOKEMONO=puolukka
SATOU=sokeri
SHIO=suola
KOSHOU=pippuri
KURO KOSHOU=mustapippuri
SHIRO KOSHOU=valkopippuri