"EX-OPISKELIJA TÄÄLLÄ, MOI"

No niin, nyt on viimeinenkin tutkintotilaisuus takanapäin! Samoin vihoviimeinen työharjoittelupätkä. Näyttökoe ja a la carten arvosana jännitti, tietenkin, mutta  ruuvien kiristys juuri ennen H-hetkeä toi "voiton" kotiin (=K3). Huh helpotusta ja KIITOS opettajille; niin teoriatiedosta koulukeittiössä kuin käytännön vinkeistä työharjoittelukeittiössäkin. Heti kun allekirjoitimme viralliset paperit, lakkasin olemasta opiskelija. Nyt paperit lähtevät tutkintalautakunnan käsiteltäviksi, ja todistusta odotellaan  tammikuun puolenvälin jälkeen... Päättäjäisjuhlat pidetään koululla 22.1.2015.

Viimeisenä työharjoittelupäivänä sain kunniatehtäväkseni paistaa silakkapihvejä... Olivathan silakat ensimmäinen työtehtäväni Kahvila Suomen keittiössä heinäkuussa, tämän saman paistopisteen ääressä. (Vai muikkujako ne olivat? Siitä on niin kauan aikaa...) Muistan kuitenkin, kuinka pelkäsin ihan kaikkea; käytin liian vähän öljyä ja voita, ettei reasva vain alkaisi kärytä ja syttyisi liekkeihin, pelkäsin sitäkin, että silakat jäävät raaoiksi tai sitten kärventyisivät  koppuroiksi, etten osaisi kääntää niitä oikeassa vaiheessa, tai että ne hajoaisivat kokonaan käännettäessä. Ja sitten jähmetyin hellan eteen, saamatta mitään muuta aikaiseksi, tuijotin kaloja koko paistamisen ajan, "mikroaaltokatseella"...niinkuin ne nyt olisivat paistuneet nopeammin kun en päästänyt niitä hetkeksikään  silmistäni.

Nyt en enää arastellut tai pelännyt mitään... En edelleenkään tiennyt, muistanut tai hallinnut kaikkea, mutta osasin nautiskella, jännitys oli muuttunut yhdessätekemisen iloksi. Ja koti-ikävä Japaniinkin alkoi hellittää.

Niin hienoa kun Japanissa olikin olla osa Michelin- tähtitiimiä, tuntui nyt Oskarin leikkeen, makkaralautasen, poronkäristyksen, jauhelihapihvien ja lohiannoksenkin tekeminen vähintään yhtä juhlalliselta.

Kahvila Suomen kanta-asiakkaille ja japanilaisille vieraille oli ilo tehdä ruokaa.  Viime kerrasta on melkein puoli vuotta aikaa, mutteivät kantikset olleet unohtaneet minua; siitä muistuttivat "tervetuloa takaisin hommiin!"- toivotukset ja omatekemä joulukortti. Yhtenä päivänä kun saimme talon täyteen japanilaisesta yllätysryhmästä, jäin enemmän kuin mielelläni ylitöihin; ja pääsin samalla kokkaamaan a la carte- listaa laidasta laitaan.

Ensimmäistä kertaa elämässäni en ahdistunutkaan täydestä bongirivistä, vaan keskityin kolmeen tai korkeintaan neljään tilaukseen kerrallaan. Kaksi kokkia (minä niistä toinen) ja kaksi tarjoilijaa salissa... täysi tupa väkeä, salin ja keittiön saumaton yhteistyö ja yhdessä tunnissa kaikilla n.30 asiakkaalla oli a la carte listalta valittu annos edessään ja keittiön bongirivi tyhjä... Ja mistä olen kaikista ylpein; sählinkihävikkiä ei tullut ollenkaan! (Vielä kesällä, kun olin työharjoittelussa, tehtiin kiireisimpään ruuhka-aikaan vähintään yksi annos tuplatilauksena... Nyt ei yhtä ainutta!!!)

Sain läksiäislahjaksi RUOKALA LOKKI-KAHVILA SUOMI "stipendin" ja sijoitin sen Suomi-huumassani naapurin antikvariaatin paksuun (2,5 kg:n painoiseen!!!)  KALEVALAan.  Aika hieno lopetus suomalaiselle kokkiopiskelulle?!

"KOTIA KOHTI JA KOEKEITTIÖLLE"

Matkalaukkujen avaamista lentokentän väenpaljoudessa. Painojen tasausta check in-virkailijoiden kohteliaasta, mutta määrätietoisesta pyynnöstä... Painavien kirjojen ja astioiden siirtelyä niin ettei yksikään matkalaukuista painanut yhtään ylimääräistä grammaa (ei myös grammaakaan alle maksimirajojen). 10 tunnin lento, kokonainen päivä ihastuttavien lentoemäntien hemmoteltavana, kaksi sateista vapaapäivää kotona ja maanantai-aamukahdeksalta jo uudessa pukkarissa, Hellmannsin esiliinaa päälle ripustamassa.

Ajatukset (ja aivotoiminta) jäivät Japaniin, vaikka kroppa matkusti sinivalkoisin siivin takaisin Koti-Suomeen. Kun heräsin  ensimmäistä kertaa, pitkiin aikoihin, omassa sängyssäni, kaikui päässäni vain "MAMONAKI ICHI BAN SEN"... Eikä minulla ollut harmainta aavistustakaan, mitä se tarkoittaisi... Lähetin hämilläni tekstarin ystävälleni japaniin ja sain selvityksen päässäni kuuluvista omituisista äänistä; kyseessä oli juna-aseman kuulutus "hetken kuluttua raiteelle yksi". Olin palannut kotiin, ajatuksenjuoksuni ei vaan ehtinyt samaan kyytiin!

Monikansallisen Unileverin rento keittiö pehmitti laskeutumista sateisen Suomen talveen.

Kiireestä ei ollut tietoakaan, tavallisesti hektinen koekeittiö eli joulun alla nimittäin vuoden hiljaisinta aikaa...

Mutta kolmen ammattilaisen kekseliäällä keittiötiimillä oli varattu harjoittelijalle joka päiväksi joku projekti.

Japanin koti-ikävää lievitti mukavasti tasting, mitä varten sain testata työharjoittelusta tuomiani  salaattikastikereseptejä ja omatekoista teriyaki-marinadia. Kunniamaistajana toimi tanskalainen, kaikkien pohjoismaiden Unilever Food Solutionsin johtaja.

TERIYAKI-MARINADI
5 rkl soijakastiketta
3 rkl mirinä
1 1/2 rkl sokeria keitetään kasaan kunnes sokeri on täysin liuennut ja kastike on sopivan kiinteää.

SEESAMINSIEMENKASTIKE SALAATILLE
15 g paahdettuja seesaminsiemeniä
15 g sokeria
10 g omenaviinietikkaa
30 g rypsiöljyä
30 g majoneesia
30 g ruokakermaa
5 g tamari-soijakastiketta

RYUNOSUKE-original salaattikastike
60 g miriniä
7 g tamari-soijaa
4,5 g valkosipulimurskaa
8 g sipulisilppua
25 g misotahnaa
40 g valkoviinietikkaa
6 g Dijon-sinappia
5 g sokeria
2 g chilitahnaa
100 g rypsiöljyä
20 g seesamöljyä
Kaikki aineet sekoitetaan tasaiseksi kastikkeeksi ja juuri ennen tarjoamista sekoitetaan joukkoon mascarponejuustoa.

Ensimmäinen tehtäväni oli margariinin sekaan vatkattavien maustekastikkeiden, vinaigrettien ja tahnojen (kastikepohjien hävikin välttämiseksi), punnitus ja sekoitus mahdollisimman herkullisessa suhteessa. Ja uusien maustelevitteiden tasting-tapahtuma markkinointiosaston edustajille.

Kaikkein mieluisin tehtävä oli eri kokoisten lihapullien take-away-annoksen rakentaminen ja kuvaaminen. Höystin einespyörykät Unileverin tomaattikeitolla, manchego-juustolastuilla, limettiviipaleella ja koriantelisilpulla.

Makaroonilaatikkotestissä käytin kahta eri reseptiä. Yhteen tuli perinteistä munamaitoa, toiseen tiettyä kylmäsekoittuvaa kastikejauhetta. Molemmat laatikot saivat levätä yön yli kylmiössä, paistaminen tapahtui vasta seuraavana päivänä (misattujen laatikoiden rakenteen tutkiskelun jälkeen). Tastingissa arvioitiin valmiiden laatikoiden ulkonäköä, rakennetta, makua ja suutuntumaa.

Ammattikeittiöille suunnitelluista jauheista en ollut koskaan kuullutkaan. Yhtenä päivänä sain valmistaa ensimmäisen veloute-kastikkeen klassisella reseptillä ja toisen käyttäen Roux-rouhetta. Molempia kastikkeita seisotettiin tuntikaupalla vesihauteessa, sitten arvioitiin rakennetta ja ulkonäköä.

Toinen kuvausehtäväni oli perushampurilaisen valmistus ja kuvaaminen. Esimerkkikuvan punakynsinen käsimalli ei ollut mielestäni ollenkaan katu-uskottava, ja oman hampparikuvani slogan voisi ollakin "niin herkullista, ettei kokkikaan voi olla sitä syömättä".

Olisin viihtynyt koekeittiöllä pitempäänkin, mutta vuosi alkaa nyt loppua kesken. Kaksi viikkoa koekeittiöllä hurahti silmänräpäyksessä ja antoi jälleen aivan uuden näkökulman tulevasta ammatistani...  Opiskelusta on enää jäljellä vihoviimeinen työharjoittelupätkä, viimeisine näyttötutkintoineen...