Ennen espressoshotin valuttamista; lämmitetään ja kuivataan kahva (muuten kahvi alkaa uuttua vesiroiskeiden ansiosta ennen aikojaan), jauhetaan pavut kahvaan ja tasoitetaan (ettei kahviin jää koloja, mistä vesi kulkisi oikoreittiä pitkin läpi) ja pyyhitään pinta (muuten reunoille jäänyt kahvi palaa kahvaan kiinni), ja tampataan kahvijauhe (n. 20 kg:n voimalla, tasaisesti sekin, ettei vedelle muodostu edelleenkään oikoreittejä). Tämä kaikki tehdään rutiininomaisesti, reippaasti ja ikäänkuin yhtenä, yhtäjaksoisena "toimenpiteenä".
Sitten vaahdotetaan maito. Vesihöyry väännetään täysille (ei pihiseväksi, ei melkein täysille, vaan suoraan ääriasentoonnsa), piippu asetetaan maidon pinnan tuntumaan, sopivassa kulmassa (mutta aloittelijan kannattaa upottaa piippu vähän syvempään), ja sitten maito alkaa kiertää kannussa pyörteellä. Käsi kannun pohjassa tunnustelee kuumuusastetta, ja ennen kun lämpö käy sietämättömäksi, on aika vääntää hana kiinni, päästää höyryt piipusta ulos ja putsata piippu. Sitten koputellaan maitovaahdon ilmakuplat rikki naputtamalla kannua pöytäpintaa vasten (oikein vaahdotetussa maidossa ei tosin niitä kuplia ole ollenkaan).
Tällä välillä espresso on valutettu kupin pohjalle ja maitovaahdon kaataminen voi alkaa...(reippaasti, muuten espressoshotti kerkeää kuolla ja kitkeröityy, ja maitovaahto jäähtyy...)
Oikein vaahdotettu maito on helppo kaataa kauniiksi kuvioksi.
Vain tekemällä voi oppia, mutta harjoittelu vaatisi aikaa, ja keskittymistä. Siitä kiireisessä kahvilassa on turha haaveilla... kone tekee aina kuitenkin 2 kahvishottia kerralla ja maitovaahtoakin jää kannun pohjalle... ennen välineiden pesemistä olen alkanut väsätä, (kaiken kiireen keskellä), jämistä, (vaihtelevalla menestyksellä), harjoitelmia. ⤴
TÄMÄN TARINAN OPETUS:
Seuraavan kerran kun saat upean latten eteesi, nauti siitä myös silmänruokana. Sen tekeminen näyttää helpolta, mutta tähän(kin) tarvitaan ammattilaisen harjaantuneita kädentaitoja.
