lauantai 27. joulukuuta 2014

"EX-OPISKELIJA TÄÄLLÄ, MOI"

No niin, nyt on viimeinenkin tutkintotilaisuus takanapäin! Samoin vihoviimeinen työharjoittelupätkä. Näyttökoe ja a la carten arvosana jännitti, tietenkin, mutta  ruuvien kiristys juuri ennen H-hetkeä toi "voiton" kotiin (=K3). Huh helpotusta ja KIITOS opettajille; niin teoriatiedosta koulukeittiössä kuin käytännön vinkeistä työharjoittelukeittiössäkin. Heti kun allekirjoitimme viralliset paperit, lakkasin olemasta opiskelija. Nyt paperit lähtevät tutkintalautakunnan käsiteltäviksi, ja todistusta odotellaan  tammikuun puolenvälin jälkeen... Päättäjäisjuhlat pidetään koululla 22.1.2015.

Viimeisenä työharjoittelupäivänä sain kunniatehtäväkseni paistaa silakkapihvejä... Olivathan silakat ensimmäinen työtehtäväni Kahvila Suomen keittiössä heinäkuussa, tämän saman paistopisteen ääressä. (Vai muikkujako ne olivat? Siitä on niin kauan aikaa...) Muistan kuitenkin, kuinka pelkäsin ihan kaikkea; käytin liian vähän öljyä ja voita, ettei reasva vain alkaisi kärytä ja syttyisi liekkeihin, pelkäsin sitäkin, että silakat jäävät raaoiksi tai sitten kärventyisivät  koppuroiksi, etten osaisi kääntää niitä oikeassa vaiheessa, tai että ne hajoaisivat kokonaan käännettäessä. Ja sitten jähmetyin hellan eteen, saamatta mitään muuta aikaiseksi, tuijotin kaloja koko paistamisen ajan, "mikroaaltokatseella"...niinkuin ne nyt olisivat paistuneet nopeammin kun en päästänyt niitä hetkeksikään  silmistäni.
Nyt en enää arastellut tai pelännyt mitään... En edelleenkään tiennyt, muistanut tai hallinnut kaikkea, mutta osasin nautiskella, jännitys oli muuttunut yhdessätekemisen iloksi. Ja koti-ikävä Japaniinkin alkoi hellittää.

Niin hienoa kun Japanissa olikin olla osa Michelin- tähtitiimiä, tuntui nyt Oskarin leikkeen, makkaralautasen, poronkäristyksen, jauhelihapihvien ja lohiannoksenkin tekeminen vähintään yhtä juhlalliselta.


Kahvila Suomen kanta-asiakkaille ja japanilaisille vieraille oli ilo tehdä ruokaa.  Viime kerrasta on melkein puoli vuotta aikaa, mutteivät kantikset olleet unohtaneet minua; siitä muistuttivat "tervetuloa takaisin hommiin!"- toivotukset ja omatekemä joulukortti. Yhtenä päivänä kun saimme talon täyteen japanilaisesta yllätysryhmästä, jäin enemmän kuin mielelläni ylitöihin; ja pääsin samalla kokkaamaan a la carte- listaa laidasta laitaan.

Ensimmäistä kertaa elämässäni en ahdistunutkaan täydestä bongirivistä, vaan keskityin kolmeen tai korkeintaan neljään tilaukseen kerrallaan. Kaksi kokkia (minä niistä toinen) ja kaksi tarjoilijaa salissa... täysi tupa väkeä, salin ja keittiön saumaton yhteistyö ja yhdessä tunnissa kaikilla n.30 asiakkaalla oli a la carte listalta valittu annos edessään ja keittiön bongirivi tyhjä... Ja mistä olen kaikista ylpein; sählinkihävikkiä ei tullut ollenkaan! (Vielä kesällä, kun olin työharjoittelussa, tehtiin kiireisimpään ruuhka-aikaan vähintään yksi annos tuplatilauksena... Nyt ei yhtä ainutta!!!)


Sain läksiäislahjaksi RUOKALA LOKKI-KAHVILA SUOMI "stipendin" ja sijoitin sen Suomi-huumassani naapurin antikvariaatin paksuun (2,5 kg:n painoiseen!!!)  KALEVALAan.  Aika hieno lopetus suomalaiselle kokkiopiskelulle?!



2 kommenttia:

KERRO, KYSY, TOIVO, KOMMENTOI !