MEKSIKOLAINEN TET-PÄIVÄ

Kokkikoulutus on ollut haaveissani pitkään, kaikki tapahtui kuitenkin yhdellä rysäyksellä, sitten kun lopulta sain aikaiseksi toimia. Yhtäkkiä olinkin koulussa...ja sovittelin työvuoroja lukujärjestykseen; aika pian tajusin, etteivät vuorokauden tunnit millään riitä sekä täyspäiväiseen opiskeluun että täyspäiväiseen työntekoon...virallinen opintovapaani alkaa nyt maaliskuussa. Siihen saakka yritän soveltaa ja rakentaa ehjännäköistä opiskelijakuvaa monesta liikkuvasta palapelin palasesta.

Ensimmäisenä TET-päivänäkin, (työelämään tutustumispäivänä), olin kaukana kotoa, Meksikon Cancunissa. Pääsin kuitenkin tutustumaan ammattilaisten työpäivään hotelli InterContinentalin  keittiössä, ja todistin että ihan kaiken voi ulkoistaa...jopa TET-päivän. Työvuoroni alkoi aamu kuudelta, samaan aikaan kun työhönopastajani, keittiöpäällikkö Ruben Sesma, saapui vuoroon. Osa keittiön väestä oli ollut koko yön töissä, ja suurimman osan vuoro alkoi aamu neljältä. Asiakkaille aamiaishuoneen ovet aukesivat klo 6.30, mutta jo saapuessani kaikki näytti viimeistä silausta vaille valmiilta. Ruben tarkasti esillepanon, testasi annosten lämpötilat kynämallisella mittarilla, ja siirryimme keittiöön.

Kuten koulussakin, keittiövuoro alkoi käsienpesulla. Meksikolainen käsienpesu muistuttaa leikkaussalityöntekijän rutiinia; pesu ulottuu kyynerpäihin saakka, saippualla ja kynsiharjalla jynssätään kädet ensin puhtaiksi, sitten kuivataan kunnolla ja lopuksi levitetään vielä desifiointiainetta. Ja jottei koko pitkä operaatio menisi hukkaan, kättelyn sijasta käsi puristetaan nyrkkiin, ja vain rystyset hipaisevat toista tervehdittäessä. Hiusten pittuudesta riippumatta kaikilla muilla paitsi ravintolapäälliköllä oli musta hiusverkko kokkihatun alla, minäkin sain omani.

Kaikilla kokeilla oli tötterömäiset kokkihatut, ja vain tiskari piti päässään samanlaista huivia kuin minä. Myös kontrasti salin ja keittiön välillä oli suuri. Ravintolasalin puolella vallitsi "feng shui" ja kaikki tapahtui kuin hidastetussa filmissä, mutta keittiön oven toisella puolella joukko kokkeja hääräsi herkeämättä, kuin pikakelauksella.

Keittiöt käytävineen muodostivat sokkeloisen "maanalaisen maailman". Huoltokäytävät toimivat myös oikopolkuina, ja huonepalveluväen kiitoteinä. Maan alta löytyi InterContinentalin henkilökuntaravintolakin, missä pari sataa työntekijää nauttii päivittäin ilmaisen aamukahvin ja lounaan. Kanttiini työllistää kolme kokkia.

Maanalaisen kierroksen jälkeen sain siristellä hetken silmiäni kun hissin ovet avautuivat yläilmoissa klubikerrokseen. Tuttuja aamiaisruokia tarjoillaan klubikerroksessa auringon loisteessa, lattiasta kattoon ulottuvien ikkunoiden ja merinäköalan somistamina, pehmeän jazzin säestyksellä.

Sain vielä kolmannenkin ulottuvuuden samoihin aamiaisruokiin kun pääsin huonepalvelun mukaan viemään tilausta. Painava tarjotin keikkui huonepalvelumestarin olkapäällä höyhenen kevyesti ja mestarin askel oli käytävällä niin reipas, että hädin tuskin pysyin perässä, ilman mitään kannettavaa...

TET-päivästä jäi hyvä jälkimaku ja näkä oikeisiin töihin.
Pisteenä iin päälle sain vielä symbolisen "ylennyksen"; huivini vaihtui InterContinentalin kokkihatuksi.

KIITOS chef-Ruben ja upea mehistösi, kokemus oli huiman hieno, teistä kelpaa ottaa esimerkkiä!