"I'LL BE BACK"

En ole eläissäni leiponut näin paljon korvapuusteja! Jokaikinen aamu on alkanut pullataikinan pyöräyttämisestä.

Ja heti kun sain pullat uuniin, siirryin salin puolelle ja kävin liitutaulun kimppuun. Päivittäin vaihtuva lounasmenú painui mukavasti mieleen liitutaululistaa kirjoitellessa.

"RUOKATAUKO"

Kahvila Suomen "henksu" (henkilökunnan ravintola) on oman valinnan mukaan pöydänkulma keittiössä, asiakaspaikka ravintolasalin puolella tai puutarhapöytä sisäpihan pyöräparkin kupeessa. Leppoisat kanta-asiakkaat istahtavat mielellään salin puolella seuraksi, ulkona seuraa pitävät ympärillä kirkuvat lokit.

Olen äärettömän kiitollinen jokaikisestä päivästä Kahvila Suomen keittiössä. Harjoittelujakso ja omat personal-kokkitrainerit ovat opettaneet valtavasti. Ensimmäistä kertaa olen päässyt oikeisiin hommiin, ja tehnyt lautasannoksia oikein urakalla. Olen oppinut mittaamaan jauhoja ilman vaakaa, arvioimaan lämpötiloja ilman mittaria ja kypsyyttä värin ja sormituntuman perusteella. Olen myös kirjannut ylös uusvanhoja reseptejä, ja käteviä "niksejä".

Tiesitkö, että nuutunut tillipuntti herää henkiin, kun sen laittaa KUUMAAN veteen ja jääkaappiin?! Tai että lihakeiton viimeinen silaus tulee purjosta ja lipstikasta? Entäs, oletko koskaan herätellyt edellispäivänä turpoamaan tehdyn lettutaikinan munat (villisti vispaamalla)? Tai arvaa, mikä on kokkikonkarin kätevä manikyyri...noh, merisuolasta ja kuumasta vedestä sekoitettu kylpy, siinä kun liottaa käsiä parinkymmenen minuutin ajan, kerran viikossa, puhdistuvat kynnenaluset itsestään, ja iho hoituu niin, ettei rasvoja tarvitse käyttää (sama vesi kelpaa sen jälkeen vielä jaloillekin).
Ja, tiesitkö nämä makuparit:
porokeitto --> rakuuna,
pinaattikeitto --> sokeri+valkopippuri+suola,
lihakeitto --> maustepippuri+lipstikka,
porkkanapihvit --> timjami,
kasvispihvit --> rakuuna/yrtit,
kirkas lohikeitto --> suolakurkku+herkkusienet,
porkkanaleipä --> appelsiininpalaset+auringonkukansiemenet,
maksastroganoff --> meirami+valkopippuri+suola.

Mikä sitten retrohenkisessä ruokalistassa jaksaa kiinnostaa niin suomalaisia kuin aasialaisiakin vieraita? Suuret annokset? Hinta? Korkeatasoiset raaka-aineet? Maku? Perinteet?

Annokset ovat näköiskopioita 1970-luvun ravintola-annoksista...eikä niitä edes yritetä naamioida nykytrendien mukaisiksi...toisaalta niitä ei myöskään brändätä miksikään 70-80-luvun diner-henkisiksi...ne vain ovat mitä ovat. Sama pätee talon henkilökuntaan; kukin saa olla teeskentelemättä oma itsensä...ehkäpä juuri siksi asiakaskuntakin on niin kirjavaa...kaikki ovat tervetulleita ja jokainen tuntee olonsa kotoisaksi. Niin, ja onhan se retroruoka maukasta.

Alan ymmärtää hiljalleen myös ulkomaalaisten turistien Helsinki-fanituksen. Pääkaupunkimme pikkukylämäinen tunnelma on kyllä ainutlaatuista...ainakin minusta oli hauskaa käydä morjestamassa naapuriputiikkien kauppiaita työpäivän päätteeksi, tai jutustella aamuvarhain työmatkalla rakennusmiesten kanssa (raksalla arvuuteltiin päivän lounaslistaa jo ennen aamu kahdeksaa!)

Mutta älä pelkää, en meinaa vetistellä. Haikeudelle huitasen kädellä; täältä lähden iloisin mielin, ja tänne palaankin iloisin mielin...eihän tämä nyt niin lopullista ole....
                                                             I*LL BE BACK!

.