"DESTINATION - TOKYO"

Määränpäänä Tokio, Japani.
Tehtävänä kahden kuukauden työharjoittelu ranskalaisessa bistroravintola DIALOGUEssa,  japanilaisessa ravintola RYUOSUKEssa ja suuressa ranskalaisessa LE PETIT BEDON -ravintolassa. Tämän lisäksi japanilaiseen ruokakulttuuriin liittyvää opiskelua ja leivontakursseja.

Ehkä ensimmäinen hento haave Japanin harjoittelun suuntaan oli viimesyksyinen kouluprojekti, missä jokainen oppilas perusti oman virtuaaliravintolan, esitteli liikeidean, teki ravintolalle ruokalistat, raaka-ainetilaukset ja valmisti loppukokeena esimerkkiannokset määräajassa maisteltaviksi.

Minun ravintolani kohderyhmä oli japanilaiset transitmatkustajat, ravintola sijaitsi kivenheiton päässä Helsinki-Vantaan lentokentästä, mummonmökin näköisessä puutalossa. Talo oli sisustettu suomalaisella ajattomalla designilla, ja asiakkaat saivat seurata suuressa tupakeittiössä kokkien työskentelyä, ja opetella halutessaan mm. korvapuustien leipomista. Tarjolla oli myös vitriiniin valmistettuja takeaway-aterioita, bento-boxeja. Annokset olivat suomalaisia, mutta japanilaisittain maustettuja, niinkuin seesamlohta+wasabiperunamuusia, poroa+chiliä+teriyakikastiketta, nokkosletut+punapapuhilloketta+machajäätelöä...

Tehtävä oli työläs, mutta hauska. Innostuin ajatusleikistä niin, että askartelin aiheesta oikein kollaasin⤴.

Viime vuoden marraskuussa koulullemme saapui HANAKO-vieraita. Tiesin Hanakosta vain sen, että jotenkin se liittyy Japaniin...ilmoittauduin vapaaehtoisena koulun nuorisopuolen pyörittämän opetusravintolan lounastiimiin. Tutustuin nuorisopuolen kokkiopettajiin, ketkä kaikki tuntuivat liittyvän Hanako-koulutusvaihtoprojektiin tavalla tai toisella. Innostuin Sapporossa sijaitsevasta kahden naisen perustamasta kokkikoulusta...ja tiedustelin mahdollisuutta Japanin vaihtoon koulun KV-osastolta (kansainvälisten asioiden osasto) ja väsäsin hakemuksen...mutta realismi heitti kylmiä pyyhkeitä päin kasvojani "hakijoita on paljon, eivätkä kaikki millään pääse toteuttamaan haaveitaan. Sapporoon halutaan vain suomalaisia opettajia, ei oppilaita. Japaninkieltä pitäisi osata edes jonkin verran ja rahaa pitäisi olla omasta takaa säästössä, sillä apuraha kattaa vain murto-osan kuluista".

Sitten osallistuin ensimmäinen valmennustilaisuuteen koulun auditoriossa. Tilaisuuteen oli kutsuttu kaikki ulkomaanvaihtoon hakeneet... Mielen täytti vahva DEJAVU-tunne, valmennus oli kuin "flash back" 80-luvun vaihto-oppilasvalmennuksista.

"HANAKO-NETWORK = OPETUSHALLITUKSEN TUELLA PERUSTETTU SUOMEN JA JAPANIN VÄLINEN YHTEISTYÖVERKOSTO, MINKÄ TEHTÄVÄNÄ ON MM. EDISTÄÄ OPISKELIJOIDEN JA ASIANTUNTIJOIDEN LIIKKUVUUTTA MAIDEN VÄLILLÄ"

Pitkän hiljaisuuden jälkeen sain kuulla alkuvuodesta, että olinkin ykskaks yllättäen noussut peruutusten vuoksi japaniinlähtijöiden ykköseksi!

Maaliskuussa KV-osasto pyyteli anteeksi omituista kysymystä, mutta tiedusteli pituuttani. Japanissa kun keittiön ja ravintolasalin erottaa usein vain lasiseinä, eikä pääkökki haluaisi olla lyhyempi kuin harjoittelija. Mikä helpoitus, että olen suomalaiseksi tosi lyhyt, vain 165cm pitkä! Hymyssäsuin mietin, että onneksi kysyivät pituutta, eivätkä painoa tai ikää, niissä voittaisin kyllä varmastikin kaikki...

Ei mennyt kauaakaan, kun Japanista löytyi minulle sopivat harjoittelupaikat. Päivämäärät jäivät avoimiksi, samoin harjoittelun kesto. Tiesin vain, että lähtö tulisi olemaan kesän jälkeen ja paluu ennen vuodenvaihdetta.  Vasta kun toukokuun alussa allekirjoitin 2 kuukauden mittaisen sopimuksen, alkoi HANAKO-työharjoittelu lopultakin tuntua todelta.

Nokian retrosaappaat olivat ensimmäinen hankinta Japanin matkaa varten. HAI-saappaat kutkuttivat nauruhermoani, ja sopivat siis hyvin japanilaisiin syyssateisiin.
Jos minä en osaakaan japania höpötellä mitenkään taitavasti, nyt ainakin saappaani puhuvat paikallista kieltä: HAI = kyllä.

Sitten alkoi japaninkielen itseopiskelu...

Harjoitukset jatkuivat japanilaisen opettajan avustuksella...kirjoittamista tai lukemista en edes yrittänyt  opetella...muutamia täsmämerkkejä kävimme kuitenkin läpi.... Kun kyselin erään tunnin päätteeksi eri tapoja pyydellä anteeksi, siltä varalta, että kaikki menee pieleen ja möhlään oikein kunnolla, niin opettajani antoi hyvän elämänohjeen "Japanissa hiljaisuus on kultaa. Ei aina tarvitse sanoa jotain, hiljaisuus on joskus paljon voimakkaampi kuin sanat."

Heinäkuussa pääsin japanilaisturistien suosiman Kahvila Suomen kokkiharjoittelijaksi. Samalla kun opettelin keittiössä annos- ja á la carteruokien valmistusta, saivat kieli- (ja käyttäytymis)harjoitukset jatkoa uuden japanilaisen opettajan, ja asiakkaiden avustuksella.

Sitten oli ranskankielen vuoro. En taaskaan edes kuvitellut oppivani kieltä, (mitä en puhu sanaakaan), mutta harjoittelin opettajan avustuksella keittiösanojen oikeaoppista lausumista... ⤴

Elokuussa tutkiskelin työharjoittelupaikkojen facebooksivuja. Siellä oli  täytettyjä viiriäisiä...ja päätin kokeilla, vieläkö muistaisin, miten linnun luut poistetaan...mutta aloitin homman väärältä puolelta, broileri meni palasiksi, ja täydellinen dementia (ja paniikki) ottivat vallan. EI SIIS NÄIN. ⤴

Kun syyslukukausi alkoi, sain viettää Omniassa minulle varta vasten räätälöidyn, ikimuistoisen, koulupäivän. Kävin ensin mukavan kouluterveydenhoitajan Japani-aiheisessa terveysvalmennuksessa ja sain sitten tukiopetusta linnun luiden poistosta. Kolme broileria ja kaksi kevätkananpoikaa saivat kyytiä ja homma alkoi hiljalleen hoitua. KIITOS kuuluu BRUNO-nimiselle personaltrainerille! NÄIN⤵

Sitten sain n.2000€:n apurahan tililleni ja alkoi sopivan vuokra-asunnon, ja lentolippujen metsästys. Japanin kotini on kuvan asunto № 101; valoisa kulmahuoneisto (tai oikeastaan huone = 19,3 ㎡), kaksi ikkunaa, oma pieni keittiö, vaatteiden pesukone, internetliittymä, kylpyhuone ammeineen, keskustassa; Shibyan kaupunginosassa, rauhallisella Sangenjaya-asuinalueella, 130 000 ¥ (=944€) / kk + 30 000 ¥ (=219€ takuumaksu).

Ennen lähtöäni tapasin vielä kaksi japanilaisnaista, ketkä ovat vastuussa HANAKO- vaihto-ohjelman käytännönjärjestelyistä. Nämä naiset ovat tutustuneet hakemukseni ja toimineet "hyvinä haltiattarina" toteuttaen harjoitteluohjelmaani liittyviä toiveita.⤵

"HYVÄT HALTIATTARET - JAPANILAISET KUMMITÄTINI NATSUME-SAN & KUMIKO-SAN"

Ja sitten vielä, juuri ennen matkalle lähtöä pidettiin ryhmä rämän luokkakokous;                (työharjoittelukokemusten vaihtaminen "omien" kanssa oli mitä parhainta valmennusta ja terapiaa). Meitä ilmestyi vanha tuttu 4:n redu paikalle, vähän niinkuin maanantaiaamuisin, laskentaopin tunnilla...⤵

Parin kuukauden työharjoittelu vaatii monen kuukauden esivalmistelutyöt, ennen kun olet päässyt edes kotiovesta ulos...

Matkustusilmoitus on tehty✔, vakuutus aktivoitu✔, Japanin (englanninkielinenkin) hätänumero, 119, tallennettu puhelimeen✔, samoin Suomen ulkoministeriön ympärivuorokautinen päivystysnumero +358916055551✔. Kaikki valmista, täältä tullaan Tokyo!

⚑⚑ SAIONARA, SULOINEN SUOMI  ⚑⚑  
⚑⚑ OHAIO GOZAIMASU, NOUSEVAN AURINGON NIPPON ⚑⚑