SUOMI-RUOKAA TOKIOLAISILLE

Korvapuustiivillitys huipentui Ginzan modernissa keskustassa sijaitsevan, kuuluisan L'écrin-leipomon opetustilaisuuteen. Tällä kertaa minna meikäläinen oli opettaja ja Chef de boulangerie-leipurimestari ja 3 leipomon työntekijää olivat oppilaita... Päivän aiheena "suomalaiset korvapuustit".

Kaikki alkoi jauhojen, sokerin ja hiivan valinnasta. Tunnustelin ja maistelin ja käytin lopulta taikinassa luomusokeria, mutta kaneli-vaniljasokerin tein tavallisesta sokerista. Tein kaksi taikinaa; toisen tummemmista ja rouheammista jauhoista ja toisen puuterimaisista valkoisita vehnäjauhoista. Kuivahiivoista en ymmärtänyt mitään; toinen oli tarkoitettu makeisiin leivonnaisiin ja toinen suolaisiin...valitsin korvapuusteihin tietenkin makean vaihtoehdon.

Vaivasin taikinat käsin, jotta sitkoa oli helppo tunnustella eri vaiheissa... En ollut ehkä paras mahdollinen opettaja näppituntumineni ja noin-mittoineni. Mutta oppilaat olivat huippuja: kaikki kirjattiin ylös pieniin vihkosiin ja jokainen lisätty aine punnittiin. Grahamtaikinasta tuli tönkköä, joten tällä kertaa perunajauhomaisen hienot valkoiset jauhot veivät voiton. Leipomon väki oppi nopeasti ja leipurimestari  kyseli jo että mitä mieltä olen, voisikohan hän ottaa korvapuustit myymälänsä valikoimaan. "Tottakai", vastasin; "Mikäs siinä, hyvää mainostahan se vaan olisi Suomelle!"

Tokion Shinjukun Suomikirkolla pidettiin myyjäiset ja kantelekonsertti. Juhlaväelle myytiin karjalanpiirakoita, omenapiirakkaa, porkkanasämpylöitä, kahvia, teetä, Fazerin suklaata ja lohisoppaa. Kaikki näytti hyvältä ja maut olivat hämmästyttävän aitoja. Kirkolla pidetään leivontakursseja kerran kuukaudessa. Opettaja on japanilainen, Suomessa monenmonta kertaa vieraillut rouva, kenellä on jopa karjalanpiirakoiden rypytystodistus (en ole koskaan ennen kuullukaan moisesta).

Kantelemusiikki oli mystisen kaunista kuunneltavaa... Ja lopuksi, kun väki lauloi FINLANDIAHYMNIN yhteislauluna, japaniksi, viiden kanteleen säestyksellä... Ei sille mitään voinut, blondin näkökenttä sumeni. ♬♪♩!

Ja sitten; Finnairin mainostilaisuus Roppongilla. Paikalla oli muumipappa, revontulisimulaattori, Finnairin kuvankaunis japanilainen lentoemäntä ja ilmaista Suomi-ruokaa. Olin varannut vain puolitoista tuntia aikaa, enkä harmikseni ehtinyt jonottaa simulaattorikierrokselle, mutta suomalaisia herkkuja sain maistella. Tarjolla oli Ikean lihapullia, Ikean näkkileipää ja Ikean hilloja, Geisha-suklaata, Fazerin sinistä suklaata ja karjalanpiirakka. Perunapiirakka oli rypytetty kuin kiinalaiset gyoza-nyytit, pohja oli paksua ja kovaa, täyte mautonta survottua perunaa. Yritys hyvä, mutta eineslihapullat, kaupan hillot näkkileivän päällä ja kökkömäinen piirakka ilman munavoita oli kyllä mielestäni aika surkea esitys suomalaisesta ruokakulttuurista. Paikalla parveillut juhlaväki oli kaikesta kuitenkin innoissaan, ja mielikuvamainonta toimi toivottavasti realismia nokkelammin.

Nämä kolme "Suomi-ruokatapahtumaa" todistavat, että ruokakulttuuri edustaa maata mitä luonnollisimmin, ja makulobbaukseen kannattaisi kyllä panostaa! Ihan tavallisetkin ruoat ovat maailmalla kaikki uusia ja ihmeellisiä. Ja sehän nyt on selvä; suorin tie sydämeen käy aina vatsan kautta!

Sen takia minäkin tein omissa pienissä ympyröissäni ruokalobbausta; houkuttelin kokkeja Suomimatkoille, tarjosin maistiaisia ja kerroin ruokatarinoita. Tullessani lahjoitin jokaiseen keittiöön kolme rasiaa omapoimimia luomuherkkuja; kuivattuja nokkosia, kuivattuja mustia torvisieniä ja kuivattuja katajanmarjoja. Poislähtiessäni annoin keittiöpäälliköille kiitokseksi "Finland a la carte" kirjan. Mielestäni Suomi-ruoka ansaitsisi paljon nykyistä "kirkkaammat spottivalot" ja "kuuluvamman äänitorven"!  ⚑