perjantai 27. kesäkuuta 2014

BYE BYE MOKO-MAGIC


JOSKUS KUORMA JA HARKKARI OVAT PAIKALLA ENNEN MUITA...


NÄISTÄ VITRIININRAKENTAJAN JOKAIKINEN AAMU ALKAA... ⤴


LOUNASAIKA LÄHESTYY...KANA CAESARIT VALMISTUVAT...⤴


JA SITTEN SALAATTITÄYTTEET...⤴  LOUNAS... JA LISÄÄ SALAATTITÄYTTEITÄ...


...KUNNES ALKAA MENNÄ LATTEJA, ESPERESSOJA JA CAPPUCHINOJA...⤴







BYE BYE MOKO-MAGIC!
KIITOS AVARTAVASTA KOKEMUKSESTA, KIITETTÄVISTÄ ARVOSANOISTA JA LOISTAVASTA TYÖTODISTUKSESTA.
ON AIKA JATKAA MATKAA SEURAAVAAN OPETUSKEITTIÖÖN...

"BYE BYE-HARKKARI-SELFIE", MOKO-STYLE

keskiviikko 25. kesäkuuta 2014

"LATTE, KIITOS"


Ennen espressoshotin valuttamista; lämmitetään ja kuivataan kahva (muuten kahvi alkaa uuttua vesiroiskeiden ansiosta ennen aikojaan),  jauhetaan pavut kahvaan ja tasoitetaan (ettei kahviin jää koloja, mistä vesi kulkisi oikoreittiä pitkin läpi) ja pyyhitään pinta (muuten reunoille jäänyt kahvi palaa kahvaan kiinni), ja tampataan kahvijauhe (n. 20 kg:n voimalla, tasaisesti sekin, ettei vedelle muodostu edelleenkään oikoreittejä). Tämä kaikki tehdään rutiininomaisesti, reippaasti ja ikäänkuin yhtenä, yhtäjaksoisena "toimenpiteenä".


Sitten vaahdotetaan maito. Vesihöyry väännetään täysille (ei pihiseväksi, ei melkein täysille, vaan suoraan ääriasentoonnsa), piippu asetetaan maidon pinnan tuntumaan, sopivassa kulmassa (mutta aloittelijan kannattaa upottaa piippu vähän syvempään), ja sitten maito alkaa kiertää kannussa pyörteellä. Käsi kannun pohjassa tunnustelee kuumuusastetta, ja ennen kun lämpö käy sietämättömäksi, on aika vääntää hana kiinni, päästää höyryt piipusta ulos ja putsata piippu. Sitten koputellaan maitovaahdon ilmakuplat rikki naputtamalla kannua pöytäpintaa vasten (oikein vaahdotetussa maidossa ei tosin niitä kuplia ole ollenkaan).


Tällä välillä espresso on valutettu kupin pohjalle ja maitovaahdon kaataminen voi alkaa...(reippaasti, muuten espressoshotti kerkeää kuolla ja kitkeröityy, ja maitovaahto jäähtyy...)


Oikein vaahdotettu maito on helppo kaataa kauniiksi kuvioksi.


Vain tekemällä voi oppia, mutta harjoittelu vaatisi aikaa, ja keskittymistä. Siitä kiireisessä kahvilassa on turha haaveilla... kone tekee aina kuitenkin 2 kahvishottia kerralla ja maitovaahtoakin jää kannun pohjalle... ennen välineiden pesemistä olen alkanut väsätä, (kaiken kiireen keskellä), jämistä, (vaihtelevalla menestyksellä), harjoitelmia. ⤴


TÄMÄN TARINAN OPETUS: 
Seuraavan kerran kun saat upean latten eteesi, nauti siitä myös silmänruokana. Sen tekeminen näyttää helpolta, mutta tähän(kin) tarvitaan ammattilaisen harjaantuneita kädentaitoja.

sunnuntai 15. kesäkuuta 2014

JA SITTEN KEITTIÖHOMMIIN

AAMU-URAKKA: OMIN  PIKKUKÄTÖSIN KASATUT VITRIINITUOTTEET.
Asiakaspalvelu, kassatyöskentely ja espressokone ovat tulleet ensimmäisestä päivästä lähtien työn touhussa tutuiksi. Alussa olin kuin "väärä raha", näytin kyllä samalta kuin muutkin, muttei minulla ollut mitään hajuakaan talon tavoista tai koneiden motoriikasta. Ja juuri kun olen alkanut jotain jo oppia, onkin aika siirtyä vitriinituotteiden kautta pikkuriikkiseen lounaskeittiöön.


Koska olemme Suomessa, alkaa vitriininrakennus aamutuimaan ruisleivistä. Sitten vasta täytetään leipomosta saapuneet uunituoreet siemensämpylät, focacciat ja voisarvet.


Itsepalveluvitriiniin väsätään hedelmä- ja vihersmoothiet ⤴...kreikkalaiset jogurttiannokset ja tuorepuurot.⤵


Lounaskeittiö valmistaa taukoamatta salaattiannosten täytteitä (salaattia on tarjolla aina; aamusta iltaan). Lisäksi lounasaikaan on tarjolla päivittäin vaihtuva lämminruokavaihtoehto, uuniperunat ja keitto. Perjantain erikoisuus on "perjantaiburgeri". Ravintolameiningistä poiketen tekee kahvilan kokki tarjoilijankin työt; vie ruoka-annokset asiakkaille, keräilee likaisia astioita palatessaan keittiöön...ja sillä välillä bongilappuja onkin jo kertynyt pienelle ikkunaluukulle jonoksi asti...



perjantai 6. kesäkuuta 2014

MOKO MARKET&CAFE


Tällä viikolla mukavahenkisen mokomarketin rustiikkinen kahvilaravintola sai uuden ilmeen. Siis minun mielikuvissani. Tähän asti paikka on liittynyt hidastempoisiin vapaapäiviin, päiväkahvitteluun ja kiireettömin kaupunkilounaisiin. Nyt aloitin mokossa työharjoittelun; opetteluvuorossa ovat kahvilapalvelut, sekä lounas- ja annosruokien valmistus...rupeama alkoi tuorepuurosta, salaattipohjista ja jogurttiannoksista...ja sitten ilmestyivätkin ensimmäiset asiakkaat...ilman mitään kylmäharjoittelua tein tuttavuutta kassakoneen kanssa...sentään kerran kerkesin harjoitella maidon vaahdottamista, ja hups, seuraavan latten teinkin (konetta huudattaen) jo asiakkaalle.


Aamiaisaikaan kerkesin jopa rupatella, tai ainakin vaihtaa edes muutaman sanan asiakkaiden kanssa, välillä ruotsiksi ja englanniksikin. Tunnettu kahvilaravintola vetää puoleensa kaupungissa vierailevia turistejankin...japanilaiset saapuvat keskikesällä kuulemma oikein ryhmittäin.


Lähitoimistojen työntekijät ovat moko-lounaan kanta-asiakkaita. Monet hakevat lounaan take-away:na,   osa jää herkuttelemaan paikanpäälle. Lounasaikaan ravintolasalia ei enää kunnolla tunnista...eikä tiskin takaa näy juuri muuta kuin ulko-ovelta kassalle kiemurteleva loputon jono.


sunnuntai 1. kesäkuuta 2014

VIIMEINEN KOULUPÄIVÄ


Aivan käsittämätöntä, että koululla tapahtuva lähiopetus on nyt ohi. Opettajien = tutorien= mentorien = coachien työ on nyt tehty ja valmennusvastuu siirtyy työharjoittelupaikkojen ammattilaisille. Tästä lähtien opimme uutta tekemällä ja seuraamalla toisten tekemisiä. Tehtävät, harjoitukset, ravintolaleikit, kokeilut ja teoria, se kaikki on tästä päivästä lähtien historiaa, ja hyvä muisto vain.


Viimeisenä lähiopiskelupäivänä söimme seitsemän ruokalajin juhlapäivällisen terassilla, koulun aurinkoisella patiolla. (=parkkipailalla, roskalavan kupeessa).


Koska tämä kaikki piti ensin tietenkin valmistaa, jäi meille nautiskelemiseen aikaa jälleen hintsusti. Näissä kulisseissa olisi kyllä viihtynyt vaikka iltamyöhään.


Seitsemän ruokalajin koululounas⤴ (Ankkaa, possua, vasikkaa, tiristettyä camembertjuustoa, meloonisorbettia, sienicapuccinoa & fenkolivaahtoa. Jälkiruoka puuttuu kuvasta, valokuvaaja ei saanut enää liikautettua liipasinsormea).


"Cheers!"


"Heippaheiiii, makeaa mansikkakesää kaikille!"


Haisevalla kellarikäytävälläkin laahustaminen...viimeisenä päivänä alkoi sekin tuntua haikealta, pukkarin tyhjentämisestä nyt puhumattakaan... VOIH! Jo nyt on ikävä kotoisaa koulua, omia opettajia ja RYHMÄ RÄMÄÄ!

lauantai 31. toukokuuta 2014

"PIENI MAKKARATEHDAS"



Ryhmä rämän kotikeittiö muuttui grillikauden kynnyksellä pieneksi makkaratehtaaksi. Tämä oli varmasti epänaisellisinta ruokaa, mitä olen koskaan tehnyt. (Olin vielä kaiken lisäksi mustamakkara-tiimissä!!!) Rasvana käytimme silavaa, ja sitähän menee makkaramassaan 30% !!! HUH HUH! Ei mitään keijukaisten kotiruokaa... Ehkä juuri tuon epätasapainon vuoksi kamera kuvasi vain tyttöjen työtä ja luokkamme maskuliiniset makkaramestarit jäivät nyt ikuistamatta, "sorgen!"


Silava jauhetaan kerran, liha kahteen kertaan. Makkaramassaan voi käyttää mitä tahansa lihaa; possua, nautaa, lammasta, riistaa, kalkkunaa, broileria, sisäelimiä...mutta lihan pitää olla kylmää.  Mausteiksi sopivat suola, pippurit, yrtit, chilit, hunaja, inkivääri, sienet, etikka, alkoholi, pähkinärouhe... Ja makkaramassan saa ylimaustaa, sillä makua häviää kypsennyksen aikana. Suolan kanssa kannattaa kuitenkin olla varovainen, hyvä suolapotoisuus on 0,8-1,2%. Rasvaa pitää olla 30%, muuten makkara on kuiva ja mauton. Rasvaksi sopivat sian ihra, eli silava, ankanrasva, tai sulatettu voi.


Yleensä makkara valmistetaan luonnonsuoleen; ohuempaan lampaan suoleen, tai paksumpaan siansuoleen. (Löytyy lihatiskeiltä, tai suurimmista marketeista ihan kylmähyllystä, maksan ja muiden sisäelinten vierestä, 5 metriä / 9€). Makkaramassan voi myös levittää talouskelmun päälle, rullata kelmun makkaran näköiseksi pötkilöksi ja kierittää päät kiinni. Kelmu kestää keittämistä (max.120℃). Kun esikypsennettyyn makkaraan otetaan väri pannulla, pitää vaan muistaa poistaa kelmu!


Suolassa säilytetyt suolet pitää liottaa, siitä makkaratehtailu alkaa. Sitten kuullotetaan sipulit ja valkosipulit, jauhetaan lihat, sekoitetaan makkaramassa, paistetaan koepala ja säädetään makua. Makkarakoneen putkilo kannattaa öljytä ennen suolen asettamista, sitten kun suoli on putkilon ympärillä, tehdään päähän solmu ja massan pursottaminen voi alkaa. Tekelettä ei kannata pursottaa kuitenkaan liian tiiviiksi, etteivät makkarat halkeile kypsennettäessä. (Massa turpoaa kypsennyksen aikana). Muhkurat voi silotella tasaisiksi ja ilmakuplat kannattaa pistellä neulalla tyhjiksi. Makkarat voi esikeittää, eli hauduttaa 80℃ n.30 minuuttia, vesi ei saa kiehua, se saa vain "viittä vaille poreilla". Veteen voi lisätä laakerinlehden tai käyttää liha-, kasvis- tai kanalientä. Sitten makkaroihin otetaan väri pannulla, uunissa tai grillissä.

JOHANNAN (ryhmä rämän makkaramestarin)  JALOPEÑOMAKKARA
= JJ WURSTI

1/3 pekonia
1/3 possunlihaa
1/3 lampaanlihaa
yhteenlasketusta lihamäärästä 1/3 silavaa
valkosipulia
sipulia
timjamia
basilikaa
persiljaa
raastettua inkivääriä
suolaa
mustapippuria
aurinkokuivattua tomaattia
mustia oliiveita
jalopeño-säilykettä
jalopeño-etikkalientä
kananmunaa sidosaineeksi
hunajaa

Jauha lihoista puolet, kuutio puolet 0,5 cm paloiksi. Jauha silava, kuori ja silppua valkosipuli ja sipuli, ja kuullota sipuleita pannulla. Sekoita makkaramassa, mausta ja paista koepala. Tarkista maku ja lisää tarvittaessa mausteita sekä suolaa.

Pursota makkarat suoleen, valele hunajavedellä ja paista pannulla kypsiksi.



torstai 29. toukokuuta 2014

"SILMÄNRUOKAA"


Kokki käy joskus edustamassa salin puolellakin... small talkaaminen ja ruoan näyttävä viimeistely asiakkaan edessä kuuluvat fine dine ravintoloiden repertuaariin. Ryhmä rämäkin pääsi harjoittelemaan lihan, jättiravunpyrstöjen ja jälkiruokien liekitystä, kalan transeerausta, tartar pihvien valmistamista, chateaubriandin ja linnun leikkaamista.


Kun on paljon muistettavaa, ja monta silmäparia ympärillä tuijottelemassa, meinaa ryhti ja iloinen ilme unohtua...


TARTARPIHVI

60 g riivittyä naudan fileetä
10 g pieneksi kuutioituja punajuuria
10 g pieneksi kuutioitua maustekurkkua
10 g hienoksi silputtua punasipulia
5 g kaprista
10 gl konjakkia
5 g Dijon sinappia
5 g ketsuppia
1 kpl kananmunankeltuainen
mustapippuria
suolaa
tabascoa
lisäksi paahdettua leipää ja voita

Tuo liha asiakkaan eteen jauhelihapihvin muotoisena, sekoita kulhossa kaikki ainekset, muotoile pihviksi tai quenelleiksi ja rakenna annos.
MARENKIKUORESSA KYPSYTETTY NIERIÄ
1 kokonainen nieriä (tai kirjolohi)
1 sipuli
valkosipulin kynsiä
limettejä
kaffir-limetinlehtiä
sitruunaruohoa
tähtianista
suolaa
pippuria

marenkikuori:
6 kananmunanvalkuaista
100g hienoa suolaa

Vatkaa valkuaiset vaahdoksi, lisää suola vähitellen. Pyyhi kala kuivaksi, kuori ja viipaloi sipuli ja valkosipuli. Mausta kalan sisäosa pippurilla, täytä kala, nosta leivinpaperilla vuoratulle uunipellille. Laita marenki pursotinpussiin ja peitä kala suolamarengilla, niinkuin pursottaisit kermaa kakun päälle. Kypsennä 45 minuuttia 175℃ uunissa. Vie kuorrutettu kala asiakkaan eteen, avaa suolakuori ja rakenna annos lautaselle. HUOM: marenkia ei syödä!!!