"RAHALLA SITTENKIN MERKITYSTÄ"

Matkalla työharjoitteluun on ollut aikaa pohdiskella...Jokapäiväisellä puolituntisella bussimatkalla ja sen lisäksi vielä puolen tunnin kävelyllä on mielessä pyörinyt usein raha. Aamuherätykset ovat rasittavia, mutta on mukava tuulettaa ajatuksia uuteen päivään heräilevässä kaupungissa, kun liikkeellä on lisäksesi vain muutama hassu aamuvirkku, kirkuvat lokit, lakaisuautoja ja tavarantoimittajia.

"NORMAALIT IHMISET NUKKUVAT VIELÄ, SIITÄ KIELIVÄT SKOOTTERIT PORTTIKONGIEN KUPEISSA"

☯Palkattoman työharjoittelun aikana arki rullaa aikuiskoulutustuen avulla. Olen aina ollut sitä mieltä, ettei raha ole minulle kovinkaan tärkeä asia, ja ylpeänä olen tullut toimeen opiskeluajan murto-osalla tavallisesta palkastani...mutta tammikuussa työnantajani maksoi minulle vahingossa palkkaa (työstä mitä en ole opintovapaalla tehnyt)...ja sitä selviteltiin kuukausikaupalla. En anonut aikuiskoulutustukea, kun ei sitä saa palkan kanssa päällekkäin tienata ja ajattelin selvitellä yhden asian kerrallaan...tämä oli oma sinisilmäinen möhläni. Loppujen lopuksi joudun tietenkin maksamaan palkan takaisin, mutta tilalle en enää voi saada opiskelijalle tarkoitettua tukea, koska sitä myönnetään takautuvasti vain kuukausi taaksepäin. Tammi-helmikuulta en siis tule koskaan saamaan sentin senttiä yhtään mistään.

TÄMÄN TARINAN OPETUS: 
Ennen oli ennen ja nyt on nyt. Älä nykymaailmassa koskaan ajattele toisten tekemää turhaa työtä, vaan vaadi itsellesi oikeutta, nyt, heti, ja kokonaiskuvasta piittaamatta. Ja siitä rahan merkityksellisyydestä: rahalla EI ole merkitystä niin kauan kun sitä on. Sitten kun sitä ei enää tule ollenkaan, kasvaa rahan tärkeysaste tähtitieteelliseksi. (Syön siis sanani!)

☯Olen myös mietiskellyt kahvilaideologiaa. Jos minulla on joskus ollutkin haaveita oman kahvilan perustamisesta, niin alkavat ne hiljalleen rapistua realismiin. Sellainen kahvila, missä on aina kiire, aina pulaa ylimääräisistä käsipareista, raaka-aineista ja ajasta, missä asiakkaita riittää jonoksi asti...sellaisesta kahvilasta on leppoisa tunnelma ja feng shui kaukana...meininki muistuttaa liukuhihnatyöskentelyä. Ja sitten kahvila, missä henkilökunnalla on aikaa väsätä terveellisiä ja kauniita artesaaniluokan herkkuja, jutustella asiakkaiden kanssa ja hyräillä taustamusiikin tahtiin, sellaisessa paikassa ei raha liiku, ja liike tuottaa tappiota. Hyvän hengen ylläpitäminen kiireen keskellä vaatii paljon energiaa ja on taitolaji.

TÄMÄN TARINAN OPETUS:
Tuottava liikeyritys ei ole mikään mukavuuslaitos, ainakaan kaikille. Hattua nostan niille, ketkä menestyvät tunnelman luomisessa tiskin molemmilla puolilla ja onnistuvat vielä tienaamaan, sitä loppujen lopuksi niin tärkeää, rahaakin.

BONUSOPETUS:
Työharjoittelu on äärimmäisen tärkeä osa kokkikoulutusta; käytännössä ymmärtää väkisinkin asioita, mitkä vielä laskentaopin tunnilla kuulostivat niin utopistisilta...

(IHMETTELETKÖ, ETTÄ MIKSI POHDISKELEN VAIN MENOMATKALLA? NO,   KOTIINPALUUSSA NOLLAAN HEKTISEN TYÖPÄIVÄN ENSIN KIERTELEMÄLLÄ PUNAVUOREN VIEHÄTTÄVISSÄ ANTIKVARIAATEISSA, SISUSTUSKAUPOISSA, PAPERIKAUPOISSA, ANTIIKKIKAUPOISSA, KOKKIPUODEISSA, KIRPPUTOREILLA...JA BUSSISSA NUKAHDAN JO ALKUMATKASTA. JOKA PÄIVÄ, SAMA JUTTU...)