"KEITTIÖÖN KAUNIS KIITOS"

Juuri kun Hiltonin keittiö alkaa tuntua kodikkaalta, tunnen kuuluvani keittiötiimiin ja työ rullaa jo omalla painollaan, on aika sanoa jäähyväiset. Kuusi viikkoa on hurahtanut huippunopeasti...vastahan se alkoi, oli vielä lunta maassa... Nyt puissa on lehdet ja kesäloma vain muutaman päivän päässä.

"Miäälenvikaista", mutta tulen varmasti vielä kaipaamaan näitä aamu kolmen herätyksiäkin ja omituista vuorokausirytmiä. Mukavissa muistoissa on aamun varhaisia työtunteja, niin kuin myös suurella porukalla tiskipöydän laidalla hotkittuja aamupaloja, taustalla pauhaavaa aamuradiota, annosten nostamisurakoita, iloinen tiskari, reippaat tarjoilijat ja kotoisa keittiötiimi. Kiitos kaikille kärsivällisyydestä, pitkäjännitteisyydestä, kiitos ammattitaidon jakamisesta, neuvoista ja kannustuksesta.

Tämä on vähän kuin laastarin repäiseminen; tiukasti liimautunut teippi on jo melkein osa ihoa, mutta irtihän se on lopulta riuhtaistava. Riuhtasen nyt itseni irti juuri opituista rutiineista. On tullut aika jatkaa matkaa kohti uusia haasteita ja keittiöseikkailuja. Mrs. Munakas kiittää ja kumartaa !

                                                                                ⬆
[Eikä tässä vielä kaikki; huomaatko, olen oppinut kuudessa viikossa kuvaamaan myös vasemmalla kädellä!]

Viimeinen työssäoppimispäivä alkoi kuten muutkin, kukonlaulun aikaan, aamuhämärissä. Talo oli täysi ja kiire rytmitti päivää mukavasti, vaikka ilmassa leijaili vähän myös jännityksen tuulahduksia. Tänään oli se päivä jolloin sattumanvaraisesti valittu opettaja koulustamme ilmestyi työpaikalle ja istahti salin pöydän ääreen perehdyttäjäni ja minun kanssa arviointikeskusteluun. Tässä keskustelussa kolme ihmistä puhuu yhdestä ja samasta asiasta, vääntelee ja kääntelee, kyselee ja vastailee, mittailee ja punnitsee...keskustelun aihe olin MINÄ ja minun tämänhetkinen ammattiosaamiseni.

Näyttötutkinto oli minulle aivan uusi kokemus, ja siksi koko ajatuskin tuntui hämmentävältä. Luin eilisiltana näyttötutkintotiedotetta "Ammattitaidon arvointi on prosessi, jossa arviointiaineiston keräämisellä ja arvioinnin dokumentoinnilla on keskeinen merkitys. Työelämän sekä opettajien edustajat tekevät kolmikantaisesti huolellisen ja monipuolisen arvioinnin."

Arviointiasteikko oli T-ykkösestä K-kolmoseen; T1=tyydyttävä (autettuna), H2=hyvä (ohjeen mukaan)  ja K3=kiitettävä (itsenäisesti/omatoimisesti). Kysymyksiä oli kuusi A4-sivullista, joten posket punaisina sain arvioida ensin omaa toimintaani ja sitten kuunnella muiden näkemyksiä. Lisäksi opettaja esitti peruskysymyksiä mitkä kokkikokelaan tässä vaiheessa pitäisi jo osata, esim. mikä on laktoosi-intoleranssin ja maitoallergian ero, mikä erottaa keliakian vilja-allergiasta, eri ruokien lämpötilasäännöt ja omavalvonta kokonaisuudessaan...

Vaikka vähän jännitti, arviointi päättyi hienosti; sain kolmosen! ⚑
Nyt vielä pari koulupäivää ja sitten alkaa kesäloma. Kuukauden loman jälkeen menen "kesätöihin"  (vakituiseen työpaikkaani, missä olen ollut riveissä jo 24 vuotta) ja heti elokuun alussa jatkuu jälleen koululaisen arki.