Jos on syntynyt ja kasvanut Suomessa, voi käydä niin, ettei vesi maailmalla oikein maistu. Tai siis maistuu juurikin, muttei hyvälle. Meidän kraanavesi on parempaa kuin esimerkiksi muovipullon makuinen Evian, vaikka sitä maailmalla suuresti arvostetaankin. Kun kerran tottuu "liian hyvään veteen", ja yhtä hyviin vesiputkiin, ei ole ollenkaan helppoa kulauttaa alas kurkusta ihan mitä tahansa...
Suomalaisella koululla alkoi tänä vuonna kestävän kehityksen teemavuosi; ajatellaan ekologisesti ja taloudellisestikin. Siksi muovipulloihin pakatusta vedestä on siirrytty automaattiveteen. Vesiautomaatti suodattaa ja puhdistaa hanaveden, ja neutralisoi kemikaalien makujäämätkin. Koneesta saa napinpainalluksella kylmän ja huoneenlämpöisen veden lisäksi hiilihapollista vettä.
Koko alkuvuosi on käyty vesikeskustelua, maisteltu ja reklamoitu...huoltomiehet ovat säätäneet automaattia, ja taas on maisteltu vettä kuin vuosikertaviiniä. Osa oppilaista on suorastaan kieltäytynyt juomasta automaatin vettä, eikä masiina ole ollut opettajienkaan suosiossa. Minäkin maistoin alussa ulkomaiden vesistä tutun kemikaalin sivumaun, mutta nyt viimeisimmän asennusoperaation jälkeen veden väri on muuttunut, (kirkastunut=loputkin kalkkijäämät ovat hävinneet), eikä vesi enää maistu yhtään millekään. Makuasia tämäkin. Vesikeskustelua käydään täällä varmaan vielä pitkään keväälle. Kun itse palaan koti-Suomeen, maistelen Suomi-vettä aivan uusin ajatuksin, ja osaan arvostaa, entistäkin enemmän; maukasta koti-kraanasta pulppuavaa gourmet-vettä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
KERRO, KYSY, TOIVO, KOMMENTOI !