"LAIDASTA LAITAAN"

"EHKÄ KOKO KAUPUNGIN SÖPÖIN KYLTTI"

Kaupunki käy hiljalleen tutuksi pitkillä kävelyretkillä. Samoin naapurin iloiset eläkeläisrouvat, kulmakunnan IZAKAYAT( kansankuppilat) ja muut edulliset ruokapaikat... näihin päivärutiineihin tuli tällä viikolla muutos. Oli aika tavata yhteyshenkilöni, ketä kutsun "japanilaiseksi haltiatarkummiksi". Tämä Hanako-kummi vei minut tutustumiskierrokselle työharjoitteluravintoloihin, fine dine- ja bistromaailmaan. Ilman suhteita ei näissä paikoissa Minna Meikäläinen voisi työskennellä. Jos olisin itse hankkinut harjoittelupaikan, paistaisin luultavasti okonomiyakeja (japanilaisia pizzoja), mikä ei sekään olisi ollenkaan huono vaihtoehto...mutta näissä arvostetuissa, toisistaan poikkeavissa ravintoloissa saan hienon läpileikkauksen eri tyylisestä ammattiosaamisesta.

"MATKAKORTTI JA METRON NAVIGOINTI-APSI (toimii ilman internetyhteyttä) HELPOTTAVAT CITYSUUNNISTUSTA"

"NORMILOUNAS PERINTEISESSÄ GYOZA-KUPPILASSA:GYOZA-NYYTTEJÄ, LIEMIKEITTOA,  HÖYRYTETTYÄ RIISIÄ JA ITUJA"

Jos on ihan pakko syödä hampurilaisia, on Japanin Burger King siihen ainoa oikea paikka. Täällä myydään kampanjatuotteena Kuro Pearl ja Kuro Diamond nimisiä mustia burgereita, ensimmäisen välissä vain musta juusto, hampurilaispihvi ja musta kastike, toisessa on lisukkeina perinteiset tomaatti, salaatti ja sipuli. Sämpylä ja juusto on värjätty bambun tuhkalla (+ luultavasti elintarvikevärillä?!),  valkosipulikastike värjätään mustekalan musteella. (Tuhkattu bambu ja mustekalan muste ovat kuulemma tuikitavallisia lisäaineita Japanilaisissa elintarvikkeissa.)

Pakkohan tuota oli maistaa!
Omituisesta ulkonäöstään huolimatta maku oli parempi kuin tavallisen burgerin... suolaisempi ja savunmakuinen...niin kuin mausteena olisi savusuolaa. Sopisi halloween-humputteluun, ihme etteivät lanseeranneet Kuro-burgeria juuri Halloweenpäivänä.

"KURO DIAMOND"

Voisi luulla, etteivät langanlaihat japanilaiset syö makeaa ollenkaan... muttei täällä kyllä laihtumaan pääse. Oma suosikkini on punapaputahna & vihreäteehyytelö (alavasemmalla).

"JÄÄTELÖÄ KIRSIKKATOMAATTIKASTIKKEELLA, PUNAPAPUTAHNAA&VIHREÄTEEHYYTELÖÄ, KOFEIINILLA HÖYSTETTYÄ KURPITSA-KERMAJUOMAA JA PERSILJALLA KORISTELTU HUNAJALATTE"

Ja sitten; hyppy toiseen laitaan; tutustumiskierros yhteyshenkilöni seurassa työharjoitteluravintolohin. Ei täällä noin vain marssita työharjoittelupaikkaan "Moikka, mä oon Minna Suomesta, teidän uusi harkkari, mistäs aloitetaan?" Suomessa ei tulisi mieleenkään, että työharjoittelija söisi ensimmäisenä päivänä salin puolella pitkän kaavan mukaan, maksavana asiakkaana (ilman mitään henkilökunta-alennusta). Mutta tämäpä ei olekaan Suomi!

Ensimmäinen kohde oli Le petit Pedon ravintola, luotsinaan ranskalais-japanilainen monsieur Patric-san. Kokit esiteltiin tiskin takaa, juustot ja jälkiruoat tarjoiltiin asiakkaan eteen tuotavista kärryistä. Asiakkaat vaikuttivat hienostuneilta, ruoka herkulliselta ja henkilökunta korrektilta. Lounaan hinta oli kymmenkertainen tavalliseen päiväruokaani verrattuna.

Monsieur Patric-sanin ranskalainen isä omistaa 1970- luvulla avatun Michelin tähtiravintolan, (Ensimmäinen ulkomaalaisen omistama ravintola koko Japanissa), missä saan myös tilaisuuden harjoitella, jos vain niin haluan... Mitä luulet, haluaisinko? Kuka nyt Michelintähtiravintolassa haluaisi työskennellä...njääää, täytyy vielä harkita?! Heh.

"LE PETIT BEDON"

Bistro Dialoguessa pääsin tutustumaan baaritiskin takana sijaitsevaan kodikkaaseen avokeittiöön ja neuvottelemaan työpäivistä saman tien. Minulle esiteltiin monta aikakauslehteä, minkä sivuille bistro on päässyt. Yhden lehden keskiaukeamalla kuuluisa näyttelijä kehui ravintolaa suosikkibistrokseen, Voguen sivulla oli suuri annoskuva, tekstiä en ymmärtänyt, japania kun oli. Enkä kovin paljoa puheestakaan ymmärtänyt, miehet kun puhuvat enimmäkseen japania ja ranskaa...tapaamisesta jäi kuitenkin mukava maku, ja harjoittelujaksosta tulee takuuvarmasti tosi moniulotteinen ja antoisa. YOROSIGU ONEGAISHIMAS!

"BISTRO DIALOGUE"

Ja viimeisenä, muttei missään nimessä vähäisimpänä vierailimme Ryunosuke ravintolassa. Hämärä ravintolasali, avokeittiö, iloinen Ryunosuke-niminen omistaja ja hänen kuvankaunis vaimonsa ottivat minut vastaan sydämellisesti, vaikkei meillä ollutkaan yteistä kieltä. Tässä harjottelupaikassa tulen olemaan kuin Liisa ihmemaassa. Ruokalista oli täyttä hebreaa (=japania), niinkuin myös keskustelut...Omistajapariskunta haltioitui tuliaisistani: itsepoimituista, kuivatuista sienistä, nokkosista ja katajanmarjoista...minä puolestani ihastelin pahvilaatikossa lepäileviä, vihrein oksin peitettyjä maitake-sieniä, kauniita keramiikka-astioita ja keittiöakavaariossa uiskentelevia suuria kaloja. Huh, miten hieno kokemus jo nyt!

"RYUNOSUKE"